Kahvilatoimintaa organisoiva Eija Pesonen vakuuttaa, ettei itse osaa leipoa. Hän on asunut Lentiirassa pysyvästi 13 vuotta. Kuva: Miska Puumala
Hymy ei hyydy, vaikka talkoolaisten herätyskello kilkattaa keskellä kesäyötä ‒ Lentiiran kyläkahvilassa uunituoreus on kunnia-asia
Edes korona ei sulkenut Lentiiran kyläyhdistyksen kahvilaa päiväksikään. Sieltä löytyy lauantaisin monenlaista apua ja tietoa.
Heli Kärnä, Tyyne Malinen ja Terttu Heikkinen valmistavat rönttösiä. Niihin tulee täytteeksi ruisjauholla imellettyä perunaa ja sokerilla makeutettua puolukkaa. Kuva: Miska PuumalaMiltä kuulostaa kahvila, jonka jono kiemurtelee parhaimmillaan kylätalon pihasta tielle asti? Kuhmon Lentiiraan tullaan katselemaan vilskettä kauempaakin, kun kyläyhdistyksen kahvila houkuttelee kesälauantaisin katkeamattoman virran asiakkaita.
Menestyksen salaisuus ovat omistautuneet ja lahjakkaat talkoolaiset, joille leipomuksien laatu ja uunituoreus ovat kunnian kysymyksiä.
”Ne tekee kaikki, mikään ei ole mahdotonta”, kahvilatoimintaa organisoiva Eija Pesonen kehuu.
Tärkeimpiä tuotteita ovat riisipiirakat ja rönttöset. Niiden lisäksi kahvilasta saa pitsaa, lohikukkoja, pullaa ja muita makeita leivonnaisia.
Kahvila aukeaa joka lauantaisin kello yhdeksän. Uskolliset asiakkaat hyödyntävät palvelua ympäri vuoden.
”Kahvila on kuin ilmoituspaikka, täällä kun kertoo asian niin se lähtee siitä sitten leviämään.”
”Miesporukka tulee oven taakse aamuisin töröttämään”, Pesonen kertoo. ”Kahvila on kuin ilmoituspaikka, täällä kun kertoo asian niin se lähtee siitä sitten leviämään. Koronan ja Ukrainan sodan aikana puheenaiheista ei ole ollut varsinaisesti puutetta.”
Lentiira on lähellä itärajaa, Kuhmon keskustaan on noin 40 kilometriä. Myös Rajavartiosto hyödyntää kahvilaa lounaspaikkana ja eväiden ostoon.
Kesällä vilskettä riittää mökkiläisten ja muiden lomalaisten vuoksi. Silloin kahvilan leipurit nousevat usein jo kello kahdelta yöllä. Talvisin leipojat saavat sentään nukkua puoli viiteen saakka.
Vakioporukka saa kahvilan pyörittämisestä pientä palkkaa.
”Pyrimme siihen, ettei asiakkaille tarvitse myydä ei-oota. Aikaisemmin meillä oli nykyistä pienempi uuni, mutta nykyisellä saa paistettua kerrallaan 180 piirakkaa. Riisipiirakoita voi parhaimmillaan mennä 800 päivässä, rönttösiä 500.”
Lentiiran kyläkoulu lakkautettiin vuonna 2010. Kyläyhdistys mietti vuoden verran ja osti sitten koulurakennukset ja kolme hehtaaria maata kaupungilta.
Hinta oli kohtuullinen, 50 euroa. Rakennusten ylläpito maksaa sen sijaan Pesosen mukaan 26000 vuodessa.
Laskun kuittaamiseksi yhdistys alkoi pyörittää kesäkahvilaa.
”Syksyllä metsämiehet toivoivat, että mahdollisuus ostaa eväitä säilyisi. Jouluna asiakkailla oli tarve valmiille piirakoille eikä kahvilaa osattu vielä talvellakaan lopettaa. Siitä lähtien se on ollut auki ympäri vuoden”, Pesonen kertoo.
Edes korona ei sulkenut kahvilaa päiväksikään. Kun talkoolaisista suuri osa joutui ikäkaranteeniin, löydettiin kahvilaa pyörittämään tuuraaja. Pahimpien sulkujen aikana kahvila toimi take away-periaatteella.
”Muuten korona-aika oli kahvilalle hyvin vilkasta, koska kotimaan matkailu oli silloin niin suosittua”, Pesonen kuvailee.
Pentti Seppänen keittää riisipuuroa. Sitä on kattilassa tällä kertaa 16 litraa. Kuva: Miska PuumalaKahvilan lisäksi kylätalolle on käytettävissä monta muuta palvelua.
Sinne tilataan kahvilan raaka-aineiden lisäksi yhteiskuljetuksella kyläläisten ostoksia. Urheilumahdollisuuksia tarjoavat yhteinen kuntosali, luistelukaukalo ja ladut sekä virkistystä kota.
Lisäksi talolla on vesiposti, josta mökkiläiset saavat hakea käyttövettä. Talven aikana täydennykset onnistuvat kylätalon keittiöstä. Kylätalo tarjoaa myös majoitusta.
Palvelut halutaan pitää ilmaisina tai kohtuuhintaisina. Lisäksi kahvilatoiminnassa yritetään ottaa huomioon myös alueen yrittäjät.
”Esimerkiksi pitopalvelulla emme halua kilpailla paikallisten yrittäjien kanssa”, Pesonen kertoo.
”Kahvilan hintatason haluamme pitää edullisena, mutta leivontatarvikkeet ovat viime aikoina kallistuneet kovasti.”
Maailmantilanne näkyy myös polttoaineiden hinnassa.
”Lämmitysöljyn kallistuessa suunnittelimme siirtyvämme maalämpöön, mutta hankehakemus Leaderille kaatui majoitustoimintaamme. Sitä ei pidetty yleishyödyllisenä, joten hakemus piti vetää sen vuoksi takaisin”, Pesonen kertoo.
Polttopuita yhdistys saa omasta metsästä ja kyläläisiltä, maksusta sovitaan tilanteen mukaan.
Kylätalon luistelukaukaloa puhdistetaan lumesta. Tiloissa järjestetään esimerkiksi joogaa ja käsityöpiirejä kahvilan lisäksi. Kuva: Miska PuumalaArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
