Siinä nyt ei ole enää mitään ihmeellistä, jos tv-persoona Tuomas Enbuske lyttää maaseutua sanomalla, että maalaiset ovat tyhmempiä kuin kaupunkilaiset tai että maaseutu saadaan nousemaan, jos siellä sallitaan kannabis, paritus ja uhkapeli.
Mutta että samaan solvaukseen sortuvat valtakunnalliset mediatalot kolumnipalstoillaan!
Näin on käynyt viime viikkojen aikana. Keskustelua virisi, ja selittelyllekin jäi sijaa.
Helsingin Sanomien Juha Akkanen kirjoitti elokuun lopulla kolumnin, jossa hän kertoo kiertäneensä työn merkeissä itäsuomalaisia kaupunkeja. Tihkusateessa Savonlinnasta, Mikkelistä, Kouvolasta ja Kotkasta ei jäänyt muuta kuvailtavaa kuin kadonnut kunniakas historia ja harmaa taantuva tulevaisuus.
”Vallitsevaa kehitystä ei hallinnollisilla päätöksillä pysäytetä. Miksi pitäisikään?” Akkanen kysyi lehden paraatipaikalla.
Tulikohan palautetta vai huono omatunto, mutta seuraavalla viikolla seurasi selitys. Aiempi kirjoitus olikin kuulemma vain tahallaan kärjistetty ”pakina”, ja moni perheellinen voi kuin voikin viihtyä entisillä kotiseuduillaan, vaikka moni ei palaisikaan mistään hinnasta. Akkanen kertoo itse varttuneensa Imatralla ja asuneensa yhden kesän Savonlinnassa.
Savon survomista jatkoi syyskuun alussa blogissaan Ylen A-studion Pasi Peiponen. ”Elämää kehä kolmosen ulkopuolella tarkkaileva” toimittaja kuvailee karusti, kuinka Savo on 1980-luvulta asti tyhjentynyt, näivettynyt ja unohtunut, kunnes Iisalmi ilmestyi elokuussa otsikkoon. Joku mies oli esitellyt pippeliään ravintolassa.
Muutoin ei kerrottavaa ole, eikä nähtävää, joten toimittajakaan ei ole vaivautunut koskaan käymään Iisalmessa eikä koko Ylä-Savossa. Eipä hän nytkään pysähtynyt kyselemään savolaisten kuulumisia, vaan posotti eteenpäin havaintokuplassaan. Esimerkiksi mitättömästä pitäjästä kävi Tuusniemi.
Aiemmin sama reportteri on kuvannut muun muassa kuutostien takaista seksinpuutetta.
Itä-Suomi lienee Peiposelle kuitenkin tuttua, sillä tiettävästi hän on käynyt Kuhmossa lukion. Ehkäpä vain pitkä läpiajomatka Savon halki Kainuuseen on aiheuttanut närästystä?
Hän tietää kertoa, että kaikkien hylkäämässä syrjä-Suomessa kyliä ja kaupunkeja katoaa, talot autioituvat, hiiret pääsevät vallalle, eikä ”mikään nosta niissä enää päätään – ei yrittäminen, ideat rohkeus, ei synnytystalkoot”.
”On helppo maalata näiden seutujen sammuminen”, Peiponen bloggasi.
Hän huuteli tälle ”muulle Suomelle” toivon ylläpitäjää, sanavalmista puolustajaa, ja katsoi äänen kuuluvan palkallisille maakuntajohtajille, joita on 18.
Onnistuiko Peiponen aiheuttamaan piston sydämeesi, Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen?
”Itsensä korostaminen on ollut meille virkamiehille vähän vierasta ja luontevampaa kaupunginjohtajille. Mutta jos tuollaista nyt todetaan, paremminkin voisimme toimia. Voi kyllä miettiä, auttaako reagointi muuttamaan tiettyjen medioiden asennetta”, vuoden verran virkaa hoitanut Korhonen pohtii.
Korhosen mukaan kolumnistien kuva Savosta on väärä: Ylä-Savon seutukunta on taloudellisesti toimeliasta ja ainoa, jossa viennin arvo on ylittänyt lamaa edeltäneen huippuvuoden 2008. Ponsse, Olvi, Genelec ja monet muut porskuttavat myös pääkaupunkiseudun parhaaksi.
”Koko maan vientivetoinen strategia on kiinni maakunnista. Kun Äänekosken tehdas laajenee, Vuosaaren satamaa täytyy laajentaa. Täällä ovat luonnonvarat ja jalostus, eikä niiden tuotto jää maakuntiin, vaan siitä hyötyy koko kansa”, Korhonen huomauttaa.
Rahaa on tullut: satoja miljoonia euroja Varkauteen Stora Enson, Lapinlahdelle Valion ja Vieremälle Ponssen laitoksiin.
”Eivät bisnesihmiset lähde investoimaan seudulle, jossa eivät näe mahdollisuuksia”, Korhonen huomauttaa ja muistuttaa myös Kuopion Finnpulp-tehtaasta, joka on Äänekoskeakin suurempi investointi.
Erityisen pahoillaan maakuntajohtaja on kuntien mollaamisesta, sillä silloin kohteena ovat ihmiset.
”Esimerkiksi Tuusniemi on asukkaidensa päätöksellä itsenäinen kunta, ja heidän tahtoaan on kunnioitettava. Ei kukaan ulkopuolinen voi määrätä kuntaa putoamaan kartalta.”
Itä-Suomea puolustamaan riensi myös entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.), joka ilmaisi huolensa seudun taantumisesta HS:n mielipidekirjoituksessa. Kyse on Lipposen mukaan koko maan elinvoimaisuudesta ja turvallisuudesta, lääkkeeksi hän tarjosi parempia tieyhteyksiä ja kaupunkien yhteistyötä.
MT selvitteli, kuinka ”kuihtuvaa” seutua nyt parjattu Savo ja ”muu Suomi” oikein ovat ja kuka elättää ja ketä.
Rahavirtojen prosessikaaviota ei tutkijoilta löytynyt, mutta selvisi, että erilaisia yritystukia maksetaan koko maassa neljä miljardia ja asumistukia noin kaksi miljardia euroa. Jälkimmäiset valuvat isoksi osaksi etelään suurten liikenneinvestointien ohella.
Sen sijaan teknologiaviennin arvosta kaksi kolmasosaa tulee maakunnista. Helsingin kauppakamarin mukaan ”muu Suomi” ohitti Helsingin seudun tuotannon kasvussa alkuvuonna ja talous kasvaa nyt nopeimmin Lapissa, Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa.
Myös Pohjois-Savolla menee muuta maata paremmin. Viime vuonna yritysten liikevaihdon kasvuvauhti ylitti koko maan kirkkaasti. Koko maan kasvuluku oli 2,4, mutta Pohjois-Savon 3,5 ja Iisalmen sisältävän Ylä-Savon peräti 5,2 prosenttia.
Vienti supistui viime vuonna koko maassa 0,6 prosenttia, mutta kasvoi Pohjois-Savossa 3,7 ja Ylä-Savossa peräti 10,4 prosenttia.
Työllisyysastekin on noussut monissa maakunnissa Uuttamaata nopeammin.
Tämä on tilastotietoa. Miksi siis nojataan mielikuviin?
Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Riikka Venäläinen pohdiskeli toukokuussa journalismia ja sen kyseenalaistamista maailmassa, jossa vaihtoehtofaktat myyvät ja Brexit- ja Trump -valinnat osoittavat, että journalismi on vieraantunut ihmisten arjesta.
Yle aikoo kirkastaa nyt syksyllä journalismin periaatteita ja on siksi kysynyt itseltään: Onko faktoilla ja totuudella eroa? Elämmekö itse kuplissa, jotka estävät meitä näkemästä oleellisia asioita? Miten voimme olla kriittisiä sortumatta kyynisyyteen?
MT ei tavoittanut päätoimittaja Venäläistä lomaltaan vastaamaan, joko näitä noudatetaan.
Aluetoiminnan päällikön Jyri Kataja-Rahkon mukaan Ylessä arvioidaan journalismia joka päivä.
”Totta kai pyrimme uutisjutuissa totuudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Juttuja tulee ympäri Suomen, enkä näe minkäänlaista vastakkainasettelua maaseudun ja kaupunkien kesken. Emme tietenkään elä missään kuplassa”, Kataja-Rahko linjaa.
Hänen mukaansa myös verorahoitteinen mediatalo voi herättää keskustelua ja kärjistää, ja tuotoksista saa olla eri mieltä. Peiposen blogikirjoitukseen Kataja-Rahko ei ota kantaa, eikä ole saanut siitä yhtään palautettakaan.
Onko maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelu lähiaikoina kärjistynyt? Aihetta tutkivan dosentti Torsti Hyyryläisen mielestä ei. Maaseudun ja kaupunkien välillä on vallinnut aina lähtökohtainen jännite, ja toimittajat tietävät sen.
”Ihmiset tunnistavat aiheen, ja tunteet ja keskustelu roihahtavat satavarmasti heti.”
Toimittajat voivat sanoa mielipiteinään melkein mitä vain.
”Se ei silti kelpaa yhteiskuntapoliittisen keskustelun lähtökohdaksi. Jos jonkun alueen läpi ajaessa näkyi ennen peltoja, mutta nyt ne ovat metsittyneet, ei voi vetää muuta johtopäätöstä, kuin että peltoja ei enää näy.”
”En ole huolissani. Tässä ei ole mitään uutta muutamaan sataan vuoteen, ja sehän tässä tylsää onkin.”
Kiinnostavampaa olisi keskustella siitä, edellyttäisikö digi-, globaali- ja kilpailutalouden murros maaseudun ja kaupunkien aitoa kumppanuutta esimerkiksi ympäristökriisien ratkaisemisessa.
Lue lisää:
Peiponen: Ovatko Iisalmi ja Tuusniemi enää osa Suomea? Eivät ole – eikä moni muukaan pikkupaikka
Suomen jako kahtia syvenee, mutta tyhjeneviä seutuja on turha yrittää elvyttää
