Tutskovin polska ja Sauna-blues, Valssi Vihdistä ja Ringlender fra Telemark – siinä sävelmiä, jotka täyttävät Kansantaiteenkeskuksen marraskuisena keskiviikkoiltana Kaustisella.
Meneillään on Näppäriryhmän harjoitukset.
”Täällä on tänään noin 70 soittajaa”, kertoo Perhonjokilaakson kansalaisopiston viulunsoitonopettaja Siiri Virkkala.
Tämän syksyn hän on virkavapaalla ja soittaa Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterissa. Näppäreiden treeneissä hän silti opettaa.
Korona jyllää sen verran voimallisena, että nyt pysytään pienryhmissä. Koko porukan yhteissoittoon ei tällä kertaa kokoonnuta.
Virkkala ja hänen opettajakollegansa Elina Havia soitattavat nuorimpia: Kallio-salissa on 12 soittajaa viisivuotiaista ekaluokkalaisiin.
Kansantaiteenkeskuksessa soittaa monta muutakin ryhmää opettajineen. On viulisteja ja pystybasson osaajia, kitaristeja, kanteleensoittajia ja sellistejä sekä tämmääjiä eli harmooninsoittajia.
Viulunsoitto on säilynyt kaustislaisessa yhteisössä elinvoimaisena vuosisatojen ajan. Soittotaito ja alueen perinteiset sävelmät ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle perheissä, suvuissa ja kylien pelimanniyhtyeissä.
Nykyisin perinne opitaan myös Näppäreissä. Kaustisella luotu Näppäritoiminta alkoi 1980-luvulla.
Kansantaiteenkeskuksessa harjoitteleva Näppäriryhmä on Perhonjokilaakson kansalaisopiston ja Näppärikoulun yhteistä toimintaa. Suomen kulttuurirahaston hankkeena toimiva Näppärikoulu tarjoaa taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän mukaista koulutusta.
”Näppäriryhmiin ei ole pääsyvaatimuksia, ne ovat kaikille avoimia. Tasokokeita ei järjestetä”, Virkkala kertoo toiminnan periaatteita.
Viulunsoittoa voi olla hankala aloittaa kaustislaisilla kappaleilla, hän sanoo.
”Ne ovat toisinaan aika vaikeita. Niissä voi olla hankalia sävellajeja, ja kappaleet voivat olla liian pitkiä nuorimpien soitettavaksi.”
Siksi musiikkipolkuaan aloittaville on sävelletty ja sanoitettu uutta tuotantoa: Näppärimusaa soittamalla he pääsevät sinuiksi viulun kanssa. Sanoja tarvitaan, sillä Näppärit myös laulavat.
Näppäri-ideaan kuuluu soittoharrastuksen tavoitteellisuus. ”Tavoite on, että soittajat pysyvät ryhmässä ja saavat soitosta iloa.”
Yhteissoitto helpottuu, kun soittamisen tekniikka on hallussa. "Siksi yksityistunnitkin ovat osa Näppäripelimannien harjoittelua.”
Näppäritoiminta on vientituote. Kursseja järjestetään kautta Suomen, ja metodi on omaksuttu ulkomaillakin.
"Näppärisuuntautuneita opettajia on jo aika paljon", Virkkala iloitsee.
”Se on hyvä, sillä kursseja on usein viikonloppuisin. Kun opetuskokoonpanoja voidaan vähän vaihdella, samojen ihmisten ei tarvitse ehtiä kaikkialle."
Tulevana kesänä järjestetään jälleen Folkskandia-tapahtuma, joka kokoaa yhteen Näppäri-soittajia Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Virosta.
Folkskandia huipentuu satojen soittajien yhteiskonserttiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.
Siiri Virkkala on ollut Perhonjokilaakson kansalaisopiston viulunsoitonopettaja viitisen vuotta.
”Hain ja pääsin virkaan silloin, kun Mauno jäi eläkkeelle.”
Mauno on Mauno Järvelä, Näppäri-metodin kehittäjä, musiikkikasvattaja ja pelimanni. Klassisen musiikin koulutuksen saanut Järvelä soitti esimerkiksi Kansallisoopperan orkesterissa ja Radion sinfoniaorkesterissa, kunnes vuonna 1978 palasi kotipitäjäänsä Kaustiselle.
Mauno Järvelä on myös Siiri Virkkalan isä. Järvelän perhe ja suku on erinomainen esimerkki, kuinka musiikkiperinne on säilynyt, siirtynyt ja uudistunut.
Mauno Järvelän isä oli mestaripelimanni Johannes Järvelä (1905–1992), jonka isä oli tunnettu hääsoittaja Antti Järvelä (1876–1955).
Järvelän suvun musiikkiperinne jatkuu vahvana.
”Meitä on viisi sisarusta. Kaikki ovat valinneet alakseen musiikin. Kaikki olemme mukana Näppäritoiminnassakin”, Virkkala kertoo lapsuudenperheestään.
Hänen siskoistaan Anni Järvelä ja Alina Järvelä ovat myös viulisteja ja viulunsoitonopettajia. Aili Järvelä on laulaja-lauluntekijä ja muusikko. Siskosten veli Esko Järvelä soittaa kansanmusiikkiyhtye Tallarissa. Alina ja Esko tunnetaan myös Frigg-yhtyeestä.
”Omat lapseni soittavat myös, joten ainakin viidettä polvea he edustavat tässä soittamisen perinteessä”, Virkkala sanoo.
Hänen puolisonsa on Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin sellisti Janne Virkkala. Klassisen lisäksi kansanmusiikki on tuttua myös Janne Virkkalalle, joka aikoinaan soitti esimerkiksi JPP:ssä.
Kuinka iso asia on, jos kaustislainen viulunsoitto hyväksytään osaksi ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa?
”Uskon, että siitä hyötyisi koko kansanmusiikin kenttä. Ei tämä ole vain kaustislainen asia", Siiri Virkkala sanoo.
Unescon luetteloon pääsy toisi vakautta ja turvallisuuden tunnetta, hän arvioi.
"Että asioita on tehty oikein, kun perinne on siirtynyt eteenpäin. Tavoite on totta kai, että perinne säilyy tulevaisuudessakin.”
Lue lisää:
