Katariina Hynnisen remppareissu maaseudulle venähti pysyväksi muutoksi

Katariina Hynnisellä on kuutisenkymmentä mehiläispesää eri puolilla Ilomantsia. Osa niistä on karhujenkin tiedossa. Lähimmät ovat oman talon takana. Kuva: Lari Lievonen

Katariina Hynninen piti lampaita ensin harrastusmielessä, kunnes niistä tuli ammatti. Karitsanlihaa hän myy paljon suoraan vakituisille asiakkaille. Kuva: Lari Lievonen

Mummo pyysi Katariina Hynnisen remontoimaan suvun vanhaa kotia kymmenkunta vuotta sitten. Hynninen asui tuolloin Kokemäellä ja oli kangaskaupassa töissä.

Remppareissun lapsuusmaisemiin Ilomantsiin piti kestää vain pari vuotta, mutta sitten Hynninen äkkäsi, että hän taitaakin jäädä.

"Vähän lipsahti. Kun meni tuo pari kolme vuotta, ostin isältäni puolet tästä tilasta. Aloin ajatella, ettei minun tarvitsekaan lähteä enää mihinkään."

Muita naapureita kuin isoäiti ei kilometrin säteellä ole. Hynnisen mummi pärjää omillaan, aurinkosähköllä ja kantovedellä.

Nykymittapuulla vaatimattomat olot ulkohuusseineen sopivat Hynniselle itselleenkin.

"En tunne, että tämä elämäntapa vaatisi minulta mitään erityistä. Täällä ovat minun juuret. Tärkeintä on luonnonläheisyys."

Eläimet ovat Hynniselle tuttuja jo lapsuudesta. Lampaita ja mehiläisiä hän itse piti ensin harrastusmielessä.

Kun päätös Ilomantsiin jäämisestä ja maatalousyrittäjäksi ryhtymisestä vahvistui vuonna 2010, Hynninen meni Kiteelle opiskelemaan maatalousalan perustutkinnon. Mehiläistarhaajan ammattitutkinnon hän suoritti pari vuotta myöhemmin.

Luomuun suuntautuminen oli alusta lähtien selvää, olivathan vanhemmatkin olleet luomuviljelyssä.

"Halusin toimia mahdollisimman pelkistetysti ja niin, ettei ympäristöön mene turhia kemikaalikuormia."

Eläimet Hynninen hoitaa yksin. Peltotöissä auttaa miesystävä.

"Vaikka konehommat eivät minua ihan älyttömästi kiinnosta, on ihan mukava joskus istua itsekin traktorissa ja pörrätä pellolla. Mieluummin kyllä kilkuttelen vaikka aitaa kuntoon tai touhuan mehiläispesillä."

Talon remontointia ei Hynninen ole ehtinyt kuin ajatella sen jälkeen, kun maatalousyrittäjäksi ryhtyi.

Lattiat hän sai alkuvuosina korjattua, samoin ikkunat. Tekemistä olisi edelleenkin varmaan yli 100 000 euron verran.

"Uunia ei voi käyttää, tulee lieskat nurkasta. Pitäisi löytää muurari, jota kiinnostaisi korjaaminen, monet haluavat vain tehdä uuden."

Samoin Hynninen toivoisi, ettei taloon tarvitsisi laittaa täysin uutta kattoa vaan entisen pystyisi säilyttämään.

"Kaikki perinteisen peltikaton korjaajat ilmoittautukoot!"

Historia on kiehtonut Hynnistä jo kouluajoista.

"Tästäkin talosta harmitti eniten, että se rapistui. Vaikka alkuvuosina ei ollutkaan tietoa, kuka taloissa lopulta asuisi, halusin laittaa talon semmoiseen kuntoon, että se säilyisi ehjänä."

"Minusta vanhat rakennukset ovat kauniita."

Lisää perjantain 10.6. Maaseudun Tulevaisuudessa.

Lue myös:

Mehiläisten siitepölyä ruuaksi toukille ja ravintolisänä ihmisille