Kirja-arvio: Isä ja poika käyvät pelottomasti kirjeenvaihtoa pelkojen kokemisesta

Antti Rönkä ja Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen. 219 sivua. Gummerus. 

Harvassa lienevät isät ja äidit, jotka eivät milloinkaan koe syyllisyyttä – aiheellista tai aiheetonta. Ja onnekas se lapsi, joka ei pode minkäänlaista kodin perintönä tulevaa traumaa. Ehkä heitäkin on.

Teos Silloin tällöin onnellinen tallentaa kahden kirjailijan, isän Petri Tammisen ja pojan Antti Rönkän, kirjekeskustelun. Poika on kirjoittamassa omakohtaista esikoisromaania Jalat ilmassa (2019). Prosessi myllertää kummankin mieltä.

Käsittelyyn nousevat lapsuusmuistot, pelot, huolet ja koetut häpeät.

Poikaa riivaa kysymys: kelpaanko, riitänkö? Hän pohtii mistä kumpuaa itsetunnottomuus, totaalinen huonommuuden tunne, jota onnistumiset vain hetken hyvittävät. Koulukiusaaminen, kyllä, mutta mikä vaikutus oli isällä.

Teos on näyttö kummankin lahjakkaan tekijän rohkeudesta käsitellä kipeimmätkin kokemuksensa ja yhteentörmäykset. Vähä vähältä teos kasvaa hämmentävän avoimeksi. Käydään synkissä ja syvissä vesissä, mutta niihin ei jäädä.

Hajoamisen hetkistä noustaan puhdistuneina, vastaukset ja selitykset saaneina. Traagisuuksista löytyy usein huumorin siemen.

Kirjailijalle elämä on tutkimusmatka. Sillä tiellä on uskallettava käydä pelkojaan päin. Lukijalle puolestaan kirjallisuus voi tulla tärkeäksi siksi, että se antaa mahdollisuuden peilata omaa elämäänsä.

Näiden miesten ajatustenvaihto on rehellistä, älyllistä ja kirjallisesti nautittavaa. Isän toteamus on osuva: ”Olen tehnyt paljon virheitä, mutta olen näköjään tehnyt ne niin, etten kuitenkaan ole estänyt sinua kehittymästä noin fiksuksi.”