”Voiko lapset ottaa mukaan hautajaisiin?” Tämä Facebook-päivitys hämmensi minua
Hautausmaalla käynti on lapsillemme tärkeäksi muodostunut perinne, kirjoittaa Terhi Peltokorpi.
Enkeli- ja nallepatsaat koristivat Honkanummen hautausmaan lapsien muistolehtoa Vantaalla lokakuussa 2022. Kuva: Carolina HusuSelailen Facebookia ennen nukkumaanmenoa. Pysähdyn lukemaan pienten lasten äidin päivitystä, jossa hän kyselee, voiko lapset ottaa mukaan lähisukulaisen hautajaisiin. Hätkähdän hieman kysymystä ja alan lukemaan päivityksen alle kirjoitettuja kommentteja. Samalla tajuan, että minun ei ole tarvinnut edes pohtia tällaista.
Selaan lapsuusvuosieni ajalta koottua valokuva-albumia. Seisomme siskoni kanssa vakavailmeisinä avoimen arkun äärellä. Arkussa makaa valkoisiin vaatteisiin puettuna mummuni. Olen enoni pihamaalla ja kuulen hiljaisen laulun. Muisto on piirtynyt elävänä mieleeni. Haikeana, mutta ei lainkaan pelottavana.
Toisessa valokuvassa olemme muutamia vuosia myöhemmin mummoni arkun äärellä kirkossa. Kolmannessa hautausmaalla avoimella haudalla. Ajan rajan ylittäneelle rakkaalle läheiselle tehdään viimeinen palvelus luomalla hauta umpeen heti arkun laskemisen jälkeen. Tätä lapsuuden Kinnulasta tuttua tapaa huomaan kaipaavani hautajaisissa, joihin olen saanut aikuisena osallistua.
Perheemme pyhäinpäiväperinteeseen kuuluu käynti Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla. Ilta on jo pimentynyt. Katuvalon valokeilassa näyttää kuin taivaassa olisi käännetty suihkun hana täysille. Nurmikko lätisee askelten alla litimärkänä.
Muisto on piirtynyt elävänä mieleeni. Haikeana, mutta ei lainkaan pelottavana.
Hautausmaalla käynti on lapsillemme tärkeäksi muodostunut perinne. 16-vuotias on ostanut hyvissä ajoin hautakynttilän. Käymme laskemassa sen muualla haudattujen muistomerkille satojen muiden kynttilöiden joukkoon. Pimenevässä illassa valomeri, kynttilöiden tuottama lämpö ja ohuiden metallisten kansien päälle putoavien vesipisaroiden sihahtelut ovat vaikuttava kokemus.
Kävelemme hitaasti nurmikäytävältä toiselle lueskellen hautakiviin hakattuja nimiä. Sattumalta huomaamme entisen naapurimme haudan. Hetken päästä löytyy toisen lähinaapurin hauta. Pysähdymme muistelemaan heitä. Lämmin ajatus läikähtää mielessä.
Muistelen lapsille varhaislapsuuteni jouluja, jolloin kävimme viemässä hautakynttilän ennen syntymääni kuolleen setäni haudalle. Lunta oli satanut paljon. Hautakivet olivat peittyneet kokonaan valkoisen vaipan alle. Mittailimme askelilla matkaa hautausmaan reunasta ja hautausmaalla kasvavasta jykevästä puusta. Kaivoimme lapioilla esiin hautakiven havaitaksemme olevamme väärällä rivillä. Joku muu välttyi sinä jouluna haudan etsinnältä.
Oikea hautakivikin löytyi. Puhdistimme kiven lumesta. Isä sytytti kynttilän ja laski sen hautakiven viereen. Mummo ja pappa toisen ja nuorin setäni kolmannen. Hetken hiljaisuus, mielessä meitä ennen perille päässeet.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
