Lauteilla on nyt aiempaa enemmän tilaa. Kuva: Sanne Katainen
Satavuotias sauna nostettiin ilmaan ja siirrettiin uuteen paikkaan – kylän kylpyläksi kutsuttuun rakennukseen liittyy koskettava tarina, jolla on onnellinen loppu
Aina hirsirakennusta ei tarvitse purkaa, kun se siirretään uuteen paikkaan. Kokonaisena siirtäminen säästää aikaa ja rahaa.
Enrika ja Risto Uusitalo siirsivät hieman syrjään rakennetun savusaunan lähemmäs muita rakennuksia. Kuva: Sanne KatainenRisto Uusitalon sydän löi hurjia kierroksia, kun nosturi kohotti noin kolmetonnisen savusaunan ilmaan ja kuljetuslavalle. Vaimo Enrika Uusitalo vahvistaa asian ja lisää, että H-hetkeä edelsi monta huonosti nukuttua yötä.
Jos hanke olisi epäonnistunut, palasiksi olisi mennyt enemmän kuin vain sauna. Rakennukseen kulminoituu iso siivu Uusitalon omaa sukutaustaa sekä koko kulmakunnan asutushistoriaa. Uusitalon isän äidinisä Joose Lassila muutti reilut sata vuotta sitten uudisraivaajaksi Ypäjältä tänne.
Elettiin vielä Venäjän vallan alla, kun Lassila raivasi Paimionjoen kantatilojen perämetsiin tilan ja maksoi sen työllä tai rahalla, ehkä molemmilla. Savusaunan hän teki korkeaksi, jotta parvella saattoi kuivata viljaa.
”Kauran akanoita löytyy yhä saunan nurkista”, Uusitalo sanoo.
Jäljet hirsissä vihjaavat, että puut olivat vanhempaa perua jostain toisesta rakennuksista. Ehkä Joose purki jonkin vilja-aitan tai jopa toi hirret mukanaan vanhalta tilaltaan Ypäjältä, joka jäi hänen jälkikasvulleen.
Vähitellen Nummikulman väkimäärä lisääntyi, ja Joose Lassila otti tavaksi kutsua kyläläiset joka toinen lauantai kylpemään saunaan. Elossa on yhä ainakin yhä yksi nummikulmalainen, joka oli poikasena kylpenyt saunassa. Väkeä oli hänen mukaansa niin paljon, että pesu hoidettiin kolmessa vuorossa: yhdet kylpivät, toiset pesivät ja kolmannet jäähdyttelivät tai pukeutuivat.
Uusitalo arvelee saunomisen olleen osaksi kylässä yhteishenkeä lujittanut sosiaalinen tapahtuma ja harvoja nautintoja. Monessa pirtissä ei tuona aikana kunnon saunaa ollut, joten tilava sauna oli varmasti monelle raskaan työ raatajalle aikansa kylpylä.
Kesä vetelee viimeisiään, ja yli satavuotias savusauna lämpenee taas.
Rakennuksen siirto uuteen paikkaan viime syksynä antoi hyvän tilaisuuden muutamaan tärkeään uudistukseen. Tilaa on lauteilla aiempaa enemmän kahdesta syystä. Nyt puuta lisätään kätevästi ulkopuolelta saunan takaa, minkä vuoksi arinan virkaa toimittava, suuri tynnyrimäinen teräslieriö saatettiin upottaa osaksi lattian alle.
”Lisäksi vanhojen lauteiden pystypuita lyhennettiin 30 senttiä, joten päät eivät enää kolise kattoon”, sanoo Uusitalo ja heittää lauteiden ylijäämäpuuta tulipesään.
Tänä juhannuksena saunaan johdettiin lisäksi painevesi ensi kertaa rakennuksen historiassa. Sähköt tuovat valoa syyspimeillä.
Lisäksi sauna sai kunnon pilarit alleen. Uusitalot valoivat anturat kesällä 2022, ja muurasivat niiden päälle harkot. Nyt ei kosteus enää pääse alimpiin hirsiin käsiksi.
”Otin tarkat ristimitat ainakin kymmeneen kertaan, jotta sauna saatiin laskettua suoraan uusille perustuksille. Vähän jännitti silti, sillä vanhasta rakennuksesta ei koskaan tiedä. Harvoin niitä tehtiin edes sentin tarkkuudella,” sanoo Uusitalo.
Risto Uusitalon omistukseen on päätynyt perintöjen ja kauppojen ansiosta kolme vierekkäistä tilaa. Laitimmaisella hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa sekä osa aikaisesti viljeli tilan peltoja aina vuoteen 2016 saakka.
Toisella laidalla on Kaunelan tila, jonka Risto osti 1999. Siellä on viehättävä päärakennus, jonka pariskunta on kunnostanut pieteetillä.
Keskimmäisellä sijaitsi aiemmin savusauna. Uudisraivaaja Joose Lassila oli kaukaa viisaasti pystyttänyt sen vuonna 1914 etäälle pellon laitaan, sillä savusaunat tahtoivat palaa ennen pitkää ja pahimmassa tapauksessa ne polttivat mukanaan myös tilan muut rakennukset.
Enää ei puita tarvitse lisätä savun seassa, vaan lämmitys hoituu siististi rakennuksen takaa. Kuva: Sanne KatainenSitten etäisyydestä tuli hidaste. Veden vienti kauas pellon laitaan oli työlästä, joten Risto ei viitsinyt kiikuttaa sinne tonkilla vettä kuin kerran kesässä.
Rakennuksen siirtämistä keskimmäiseltä tilalta 300 metrin päähän Kaunelaan ehdotti alun perin Enrika, eikä Risto heti tyrmännyt ajatusta.
Enrika on oppinut, että kun Risto sanoo ”ehkä” – olipa kyse koiran ostosta tai saunan siirrosta – se tarkoittaa ”kyllä”. He valitsivat saunan uudeksi paikaksi avaran rinteen, josta avautuu parhaimmillaan taianomainen peltonäkymä pellolla ruokailevine hirvineen ja peuroineen.
Pariskunnan sykkeet olivat korkealla, kun sauna kohosi ilmaan. Kuva: Risto UusitaloKäytännön miehenä Risto alkoi pohtia, kuinka siirto toteutettaisiin.
”Totta kai aluksi ajattelin, että puretaan hirret ja siirretään uuteen paikkaan. Sitten juttelin naapurikylässä asuvan kaverini kanssa, joka on töissä nosturiautofirmassa. Ja tulin toisiin ajatuksiin.”
Tämä oli sanonut, että saunan voi siirtää kattoineen päivineen traktorin vetämällä lavalla uuteen paikkaan. Firman omistaja tuli paikalle katsomaan ja vahvisti asian.
”Päädyimme siihen, että aukaisemme katon kulmista hieman rakennetta ja sieltä viedään levät liinat sisälle.”
Risto asensi ennen nostoa Enrikan veljen Aurimaksen kanssa reevoja eli tukilankkuja rakennuksen keskelle ja nurkkiin. Ne varmistivat, että hirret pysyvät kasassa ja rakennus ryhdikkäänä.
Helpotus oli suuri, kun 4x5-metrinen sauna lopulta laskeutui uuteen paikkaan pilariharkoille täysin ehjänä.
Tukilankut varmistivat, että rakennus pysyi ryhdissään siirron aikana. Kuva: Risto UusitaloVaikka Risto osaa maatilan poikana rakentaa ja korjata, tällä kertaa ammattitimpuri hoiti lopputyöt.
Hän muurasi kiukaan teräslieriön ympärille. Päälle laitettiin rautatankoja ristiin rastiin, jotta kuution verran kiviä pysyy ruodussa.
Saunaan tuli rakolattia. Sieltä pesuvedet tippuvat ränniin ja putkea pitkin soramaahan, joka huolehtii suodatuksesta.
Savu poistuu suurien räppänöiden kautta. Kuva: Sanne KatainenTavallaan kehä on umpeutunut, sillä Uusitalot ovat ottanut tavaksi kutsua kyläläisiä saunomaan kerran tai pari kesässä. Näin Joose Lassilan aloittama perinne jatkuu.
Kolmessa vuorossa ei enää tarvitse saunoa, sillä väki on vähentynyt Nummikulmalla.
Risto laskeskelee, että hänen lapsuudessaan asukkaita oli kylässä kolmisenkymmentä, nyt ehkä vakituisia viisi. Osa asuu ainakin pääosan vuotta muualla Uusitalojen tapaan. Kun sauna avautuu kaikille venetsialaisten kunniaksi, mukaan odotetaan silti pariakymmentä henkeä.
Paikalle ei ehkä enää tule niitä, jotka tässä saunassa ovat syntyneet, mutta taatusti joku, jonka vanhempi on. Silloin käydään läpi tarinoita vuosien varrelta, kuten että kerran 1930-luvulla naapurissa asuneet kuulivat saunasta vauvan itkua ja menivät katsomaan. Äitikin lopulta löytyi.
Tarinalla on onnellinen loppu. Lapsi jäi henkiin, ja hän päätyi emännäksi maataloon. Ehkäpä hänen jälkeläisiään nähdään saunan lauteilla.
Rakennus on 4 metriä leveä ja 5 metriä pitkä, ja painoa sillä on arviolta 3 tonnia. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
