Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Maalaislääkäri Kiminkinen on huolissaan terveysbisneksestä: "Isot yhtiöt käyttävät hyväkseen ihmisten hätää"

    Jo 12. terveysaiheisen kirjansa julkaissut lääkäri on huolissaan maaseudun autioitumisesta.
    Tapani Kiminkinen on varoitellut kuntapäättäjiä terveysjättien vaaroista jo vuosia.
    Tapani Kiminkinen on varoitellut kuntapäättäjiä terveysjättien vaaroista jo vuosia. Kuva: Petteri Kivimäki

    Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen on ristiriitaisissa tunnelmissa Sipilän hallituksen eroamisen ja sote- ja maakuntauudistuksen kaatumisen jälkimainingeissa.

    ”Olen nähnyt valinnanvapaudessa valtavia riskejä alusta lähtien, joten rehellisesti puhuen en sure yhtään, että se osa uudistuksesta kaatui”, Kiminkinen toteaa.

    Maalaislääkäri olisi kuitenkin mieluusti nähnyt Suomessa maakuntapohjaisen itsehallinnon.

    ”Maakuntamallihan oli maakuntien ihmisten yritys turvata elinvoimaa täällä etelän keskusten ulkopuolella. Mutta ehkä me maalaisliittolaiset haukattiin siinä kompromississa kokoomuksen kanssa liian iso pala kerralla.”

    Kiminkinen on jäsenkirjakeskustalainen ja nimeää keskustapoliitikot Mauri Pekkarisen, Pekka Puskan ja Petri Honkosen hyviksi ystävikseen.

    ”Ajattelin aika monen muun keskustalaisen tavoin, että viedään nyt tämä kokonaisuus läpi ja korjataan sen saakelin valinnanvapauden, eli markkinamallin, ongelmat sitten vaikka jälkikäteen demarien kanssa”, Kiminkinen sanoo.

    Kiminkinen on varoitellut kuntapäättäjiä terveysjättien vaaroista jo vuosia.

    ”Ajatus siitä, että yksityiset terveysfirmat ottaisivat päävastuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä tässä maassa, on sekä naurettava että pelottava. Käytännössähän siinä olisi luotu sellaisia sote-keskuksia, jotka hoitavat rikkaiden kaupunkilaisten pikkuvaivoja kalliilla.”

    Maalaislääkärin mielestä monissa taloudellisesti ahtaalla olevissa maaseutukunnissa palveluita on yksityistetty liian railakkaasti.

    ”Isot terveysfirmat ovat häikäilemättömästi käyttäneet hyväkseen pienten kuntien taloudellista ahdinkoa ja paniikkia. Ajan mittaan tällainen markkinavetoinen malli kuitenkin johtaa voittojen maksimointiin. Näissä firmoissa kyllä keksittäisiin keinot siihen, että monisairaat eivät sitä hoivaa samalla lailla saisi.”

    Lääkäri toivoo, että terveyspalveluiden yksityistäminen maltillistuisi Suomessa.

    ”Terveydenhuoltoon bisnes sopii huonosti, kun kyse on sijoittajista. Nämä isot yhtiöt käyttävät hyväkseen ihmisten hätää.”

    Kiminkisen mukaan ”attendot” menevät kuntiin, joissa on Suomen kartalla tyhjää terveyspalveluiden osalta.

    ”Lyhyellä aikajänteellä pienet kunnat voivat joskus voittaa, mutta liian pitkälle vietynä tällainen kehitys on aina pienen maaseutukunnan ja pienen ihmisen tappio.”

    Tapani Kiminkinen syntyi 64 vuotta sitten Pylkönmäellä, joka on sittemmin sulautunut hallinnollisesti Saarijärven kaupungin osaksi.

    1970-luvulla hän opiskeli lääkäriksi Helsingissä mutta palasi vuonna 1980 Saarijärvelle, josta sai töitä lääkärinä.

    ”Sillä tiellä olenkin ollut jo 39 vuoden ajan”, mies toteaa.

    Juuret maaseudulla määrittelevät Kiminkisen maailmankatsomusta keskeisesti.

    ”Olen pientilan poika. Lapsuus oli aineellisesti niukkaa aikaa, mutta maaseutuyhteisö oli turvallinen ja yhteisöllinen kasvuympäristö.”

    Maalaislääkäri katsoo, että maaseudulla eletty lapsuus antoi hyvän perustan, jonka päälle elämää saattoi rakentaa.

    ”Maatalossa näkee elämän ja kuoleman ja sen, mistä reiästä lehmä poikii. Edelleen ahdistaa heinäkuussa säät, että tuoko syys hallan tullessaan. Vaikka ei ole ollut elanto maassa kiinni enää vuosikymmeniin, pysyy sellainen edelleen ajatuksissa.”

    Vuosikymmenten saatossa pylkönmäkeläinen maalaismaisema on muuttunut suuresti.

    Maaseudun jatkuva autioituminen huolestuttaa.

    ”Nyt navetta on purettu, kytömaat ovat metsittyneet ja ladot ovat ränsistyneet. Enää en tunnista sitä maisemaa samaksi kuin lapsuudessani.”

    Pohjoisessa Keski-Suomessa maaseudun autioituminen on edennyt tasaisen tappavana jo vuosikymmeniä.

    ”Täällä ja Itä-Suomessa se on ollut kaikkein rajuinta. Ei ole samanlaista kansanluonnetta ja yrittämisen perinteitä kuin vaikka Pohjanmaalla.”

    Kiminkinen havainnollistaa murrosta muutamilla luvuilla, joissa tarkastellaan syntyvyyttä Saarijärvellä.

    ”Kun vielä 1960- ja 1970-luvuilla Saarijärvellä syntyi vuodessa 300 uutta lasta, oli 1980-luvulla pudottu 180 lapseen. Toissa vuonna täällä syntyi enää 59 lasta.”

    Kun alenevan syntyvyyden yhdistää nuorten poismuuttoon ja ikäihmisten kuolleisuuteen, ei väestönkehitys näytä ruusuiselta.

    ”Ihan aiheellista on kysyä, että onko täällä 50 vuoden päästä enää ketään?”

    Saarijärvellä tapahtuvan väestönkehityksen voi yleistää laajaan osaan maata.

    Väki kasvaa Suomessa vain muutamalla kaupunkiseudulla ja syntyvyys mataa ennätyksellisen alhaalla.

    ”Kaupungistuminen etenee vauhdikkaasti, eikä maaseudun autioitumisen ehkäisemiseen tai edes hidastamiseen ole löytynyt mitään konstia. Iso ongelma on, ettei maaseudulle meinaa saada osaavaa työvoimaa oikein millään ilveellä”, Kiminkinen harmittelee.

    ”Kun väestö vanhenee vanhenemistaan, niin hurjaltahan tämä näyttää. Sote-uudistus tarvitaan väistämättä, ja myös työperäistä maahanmuuttoa on voimallisesti lisättävä.”

    Maaseudun lääkäripulaan Kiminkinen väläyttää maakuntapohjaista sote-ratkaisua.

    ”Kannonkoskelle ja Kivijärvelle ei meinaa saada lääkäriä asettumaan, mutta jos Jyväskylästä käsin voisi tehdä välillä päivystyksiä maaseudulla, voisi sellainen järjestely toimia.”

    Maalaislääkäri on myös tuottelias kirjailija, jonka 12. teos Täyttä elämää näki päivänvalon viime vuonna.

    ”Kirjassa käydään seikkaperäisesti läpi, miten keski-ikäisenä omaksutut elintavat vaikuttavat ratkaisevalla tavalla ihmisen terveyteen vanhalla iällä. Verenpaine, rasva-arvot ja liikunta vaikuttavat keskeisesti senioriterveyteen.”

    Kirjassa käydään myös läpi hoivakotien nykytilannetta sekä sitä, miten asioiden pitäisi niissä olla.

    Täyttä elämää pitää muun muassa sisällään sivulta 27 alkaen parodiakertomuksen mummon terveyskeskusreissusta.

    Kiminkinen kannattaa voimallisesti hoitajamitoituksen 0,7 saattamista lakiin, vaikka se ei kirjaan tässä muodossa ennättänytkään.

    ”Mitoituksen täytyy koskea ainoastaan hoitavia käsiä. Siihen ei saa sisällyttää esimiestä esimiestyössä eikä siivous-, vaate- ja ruokahuoltoa eikä tietenkään niitä hoitajia, jotka ovat koulutuksessa tai vapaalla.”

    ”Hoitajamitoitus ei yksin ratkaise asiaa, mutta antaisi tietyn perälaudan hyvään hoivaan.”