Mehiläisvaha ennustaa tulevan – näin valat sen oikein

Sulanut vaha kipataan nopeasti kylmään veteen. Hitaasti lorottamalla se muodostaa kalvon veden pinnalle. Kuva: Kari Salonen

Orimattilassa on tehty mehiläisvahasta OnnenApila-valuja helmikuusta lähtien. Huomenna ne pääsevät käyttöön, kun valamistarvikkeet kaivetaan esille uudenvuoden ennustuksia varten.

Mehiläistarhaajat Merja-Riitta ja Juha Laurila toimittavat mehiläisvaluja SOK:lle toista vuotta.

OnnenApilan tarina alkoi 15 vuotta sitten. Laurilat valoivat silloin omien pesiensä mehiläisvahaa lastenlastensa kanssa.

Seuraavana vuonna he toivat Helsingin Tuomaan markkinoille ensimmäiset, nallenmuotoiset mehiläisvahavalut.

Ekologinen vaihtoehto lyijyä sisältävälle tinakengälle meni mukavasti kaupaksi.

"Uudenvuoden päivän aamuna soitti vihainen isä. Hän kertoi, että lapset huusivat koko yön, kun ihanat nallet muuttuivat valettaessa epämääräisiksi olioiksi", Merja-Riitta Laurila kertoo.

Muotoa piti muuttaa: neliapila löytyi symboloimaan uudenvuoden onnentavoittelua.

Valut pääsivät myyntiin Ruohonjuuri-kauppoihin.

"Samana vuonna jo ennen joulua Tukesista soitettiin, että OnnenApila olisi valaessa leimahtanut tuleen", Laurila kertoo.

Tullilaboratorio testasi valun, eikä saanut sitä leimahtamaan. Syttymispisteeksi laboratorio määritteli 204 astetta. Yritys teki Tukesin kanssa uudet käyttöohjeet, joissa suositellaan sulattamista vesihauteessa.

Kun lyijytinat kiellettiin, SOK otti yhteyttä Lauriloihin. "He halusivat tosi suuria määriä. Lupasimme ne ensi vuoteen."

Nyt mehiläisvahavaluja menee SOK:n kautta kauppoihin Suomessa ja Virossa.

Lauriloilla on sata mehiläispesää, joista suurin osa Orimattilassa. Pesiä on myös Helsingissä ja Espoossa.

Valuihin mehiläisvaha tuodaan kuitenkin Saksasta. Syynä on kova pula kotimaisesta mehiläisvahasta.

Viime vuosina uusia tarhaajia on tullut ovista ja ikkunoista. Helsingissä kurssit ovat tupaten täynnä, kertoo uusia mehiläishoitajia kouluttava Laurila.

Nuoret ovat innostuneet mehiläisistä. "Suuressa maailmassa innostuttiin ensin kaupunkiviljelystä, sitten kaupunkitarhauksesta."

Pesien määrä on noussut 50 000:sta yli 70 000:een.

Uusiin pesiin pitää saada kehälistoihin laitettavat vahapohjukkeet, jotta mehiläisten on kätevää lähteä rakentamaan kennostoa.

"Kotimaisuus on tärkeää, jotta voidaan olla varmoja, etteivät vahat ole väärennöksiä."

Laurilan mukaan maailmalta tunnetaan tapauksia, joissa mehiläisvahaa on jatkettu steariinilla ja parafiinilla. Tällöin kenno voi romahtaa jo pesässä.

Suomen Mehiläishoitajain Liitto valitsi Laurilat tammikuussa vuoden 2019 mehiläistarhaajiksi. Pariskunta tunnetaan erityisesti työstään kaupunkitarhauksen hyväksi.

Laurilat olivat perustajajäseniä, kun Stadin tarhaajat ja hunajafrendit -yhdistys perustettiin vuonna 2011.

Helsinki julkaisee vuodenvaihteessa ensimmäisen mehiläissuosituksensa.

Siinä kaupunki katsoo, missä pesiä voisi olla kaupungin mailla, yhtenäistää sopimuksia ja myös kertoo, mitä kaupunkitarhauksessa pitää ottaa huomioon. Kaupunki vuokraa tarhapaikkoja.

"Kaupungissa mehiläisten hyvinvoinnin lisäksi on otettava huomioon ympärillä olevat ihmiset, jotta yhteiselo kaupunkilaisten ja mehiläisten välillä onnistuisi ilman vaaratilanteita", Laurila muistuttaa.

Valamisohjeet:

Mehiläisvaha sulatetaan vesihauteessa, esimerkiksi desin mitassa tai emalimukissa. Vaha sulaa 65 asteessa.

Sulanut vaha kipataan nopeasti kylmään veteen. Hitaasti lorottamalla se muodostaa kalvon veden pinnalle.

Valun voi käyttää uudelleen – vaha on ikuista.

Sulatusastian saa puhtaaksi, kun vahanjämät kuumentaa uudelleen vesihauteessa ja pyyhkii vaikka sanomalehdellä.