Kirja-arvio: Mistä tunnet sä ystävän?

Leena Lehtolainen: Valapatto. Tammi. 404 sivua. 

Leena Lehtolaisen Valapatto imaisee mukaansa ensimmäiseltä sivulta. Tarina lähtee vauhdilla Helsinki-Vantaan lentokentältä, missä tappajat kaappaavat kyytiinsä pahaa-aavistamaton seminaariluennoitsijan.

Kyseessä on kosto, mutta kielitieteilijä Tomas Lupo ei voi käsittää, mitä hän on tehnyt. Eikä ihme, sillä tappajat ovat väärän ihmisen jäljillä.

Lupon pelastaa luonnonsuojelualuetta lähes erakkona vahtiva Aino, joka samalla kietoutuu tarinaan mukaan.

Valapatto on kertomus ystävyydestä ja petoksesta. Mihin voi enää luottaa, kun paras "ystävä" pettää? Mikä merkitys on yhteisellä menneisyydellä?

Kyseessä on myös yhdenlainen rakkaustarina. Voiko loppu olla onnellinen, kun kaksi eri tavoin rikkinäistä kohtaavat ja joutuvat tahtomattaan vastuuseen toisistaan?

Valapatto on itsenäinen teos, se ei siis kuulu mihinkään sarjaan. Kirjassa ei seikkaile Maria Kallio, vaikka kirjan sisälehdellä kirja on varmaankin vahingossa laitettu Maria Kallio -sarjaan.

Valapatto ei ole perinteinen dekkari, sillä asetelma tulee lukijalle heti alkuvaiheessa selväksi. Kyse on enemmänkin psykologisesta jännäristä, jossa tarina kietoutuu moniulotteiseksi vyyhdeksi ja lukija pääsee päähenkilöiden pään sisälle.

Moni tarinan säie vie päähenkilöiden nuoruuteen ja lapsuuteen ja niiden traumoihin. Niiden kautta käsitellään äärimmäisen kipeitäkin asioita. Yksi kantava teema on syyllisyys.

Kirja on silti ennen kaikkea vetävää viihdettä. Jotkut epäuskottavuudet saattavat hieman häiritä, mutta kannattaa antaa tarinan viedä.

Lehtolaisen ystäville Valapatto on takuuvarmaa syysiltojen seuraa.