Musiikkivirtuoosi Petri Wallin muistokiertue valloitti Provinssin – Kingston Wallin taiteellisen johtajan kuolemasta tulee tänään kuluneeksi tasan 24 vuotta

Sami Kuoppamäki (vas.), Jonne von Hertzen, Kie von Hetrzen, Mikko von Hertzen sekä Jukka Jylli esiintyivät torstaina Provinssissa. Lavalla käväisi laulamassa myös Ellips. Markus Pajakkala (oik.) puhallinsoittimineen oli myös esiintyvässä kokoonpanossa. Kuva: Johannes Tervo

Kingston Wall -yhtyeen perustajan ja taiteellisen johtajan Petri Wallin 50-vuotissyntymäpäivien kunniaksi järjestettiin 25. helmikuuta Tavastialla keikka, jolla soitettiin yhtyeen vanhaa tuotantoa.

Bändin jäljellä olevat jäsenet Jukka Jylli ja Sami Kuoppamäki olivat saaneet lavalle seurakseen Von Hetrzen Brothers -yhtyeen muusikot Kie, Mikko ja Jonne von Hertzenin.

Juhlakeikka laajeni nopeasti kiertueeksi.

Kevättalvella matkustettiin ensin pitkin Suomea klubikeikoilla, ja kesäkuukausina Kingston Wallin sävellykset soivat kesäfestivaaleilla.

Torstaina Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB -kokoonpano nousi lavalle Provinssissa Seinäjoen Törnävänsaaressa.

Keikka houkutteli paikalle suuren yleisön, jonka ikäjakauma ulottui keski-ikäisistä teineihin.

Petri Walli menehtyi 28.6.1995, joten hänen kuolemastaan tulee tänään perjantaina kuluneeksi tasan 24 vuotta.

MT tavoitti Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB:n muusikot haastatteluun välittömästi Provinssin Woodland Stagella esiintymisen jälkeen.

"Provinssissa on aina todella hienoa soittaa. Kingston Wall on esiintynyt täällä yhden ainoan kerran, kesällä 1992. Festivaalina Provinssi on todella hyvässä hapessa, ja asiat menevät lavoilla ja festivaalialueella koko ajan eteenpäin", rumpali ja Kingston Wallin alkuperäisjäsen Sami Kuoppamäki kehuu.

Mikko von Hertzen nimeää Provinssin yhdeksi Suomen kesäfestareiden lippulaivoista.

"Se, että täällä saa soittaa, on aina mieletön kokemus. Erityisen paljon ilahdutti huomata, miten paljon ihmisiä saapui katsomaan meitä ja kuuntelemaan soittamistamme. Kun vain katsoo tuota yleisöä ja tunnelmaa, niin kyllä se vetää kiitolliseksi."

Mikko von Hertzenin mielestä ammattimuusikon elämässä yksi hienoimmista asioista on havaita, miten kerran sävelletty musiikki jää elämään omaa elämäänsä.

"Erityisen voimakkaasti tämä asia on konkretisoitunut tällä muistokiertueella. Kingston Wall oli bändinä aktiivinen 1990-luvun alussa, mutta sen musiikillinen ja kulttuurinen vaikuttavuus näkyy todella monipuolisesti edelleen."

"Bändin merkitys suomalaisessa rock-jatkumossa ja englanninkielisessä kitararockissa on omaa luokkaansa", hän summaa.

Sami Kuoppamäkeen on tehnyt muistokiertueen aikana vaikutuksen se, miten laajasti yhtyeen musiikki yhä puhuttelee.

"Ilolla ja ihmetyksellä sitä katsoo ja näkee, että se musa on edelleen olemassa. Ja se musiikki sekä herättää uusia tyyppejä mukaan, että tuo vanhoja ihmisiä vuosien takaa takaisin", Kuoppamäki pohtii.

Kie von Hertzen kertoo olleensa kokoonpanon muusikoista kaikkein kriittisin muistokiertueen järjestämiseen, sekä Kingston Wallin vanhojen kappaleiden uudelleenlämmittelyyn.

"Mielestäni Pete, jonka tunsin henkilökohtaisesti tosi läheltä, oli sellainen virtuoosi, että kaikki yrityksetkin toisintaa sitä legendaarisuutta ovat tavallaan ihan vitsi", Kie pohtii.

Musiikilliset perusteet kappaleiden uudelleenversiointiin Kie von Hertzen kertoo löytäneensä siitä, ettei niitä ollut alun perin esitetty livekeikoilla kuin kolmen soittajan voimin.

"Viidellä muusikolla saimme aikaan sovituksia, jotka kunnioittavat Kingston Wallin kappaleiden levyversioita varsin hyvin. Ajattelen, että lunastamme tätä kautta oikeutemme soittaa näitä biisejä. Samalla haluamme tehdä kunniaa koko tälle jutulle ja Peten muistolle", hän kertoo.

Kun Wallin syntymästä tulee vielä tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta, koettiin hetken muistokiertueelle olevan oikea.

"Tämän projektin taustalla on ollut valtava määrä musiikillista ja myös eettistä pohdintaa. Olemme käyttäneet paljon aikaa ja energiaa, ja päätyneet tällaisiin ratkaisuihin", Kuoppamäki sanoo.

Mikko von Hertzen korostaa, että kyse ei ole toisen yhtyeen lainakappaleiden soittamisesta, vaan musiikillisesti kokonaan uudenlaisesta tavasta lähestyä asioita.

"Tärkein juttu itselle oli se, että pystyi naksauttamaan oman mielen siihen asentoon, että pystyy vetää näitä biisejä itselleen luontevalla tavalla – kuitenkaan rikkomatta sen alkuperäisen kombon pyhyyttä ja magiaa."