Turkis ja bisnes yhdistyvät Pietarsaaren koulutuksessa
Kiinalainen Zhi Liao ja ukrainalainen Svetlana Tirak perehtyvät värjätyn sinikettuturkiksen kostuttamiseen ja naulaukseen. Taustalla keskustelevat vietnamilainen Thu Pham ja suomalainen Josefine Döfnäs. Päivi Karjalainen Kuva: Viestilehtien arkistoPietarsaari
Sanotaan, että raha se haisee, kun turkistilat lemahtavat lämpiminä iltoina maaseudulla. Turkiseläinten kasvatus on keskittynyt etupäässä ruotsinkieliselle Rannikko-Pohjanmaalle ja Keski-Pohjanmaalle. Onkin luontevaa, että turkisten jatkojalostamista opetetaan Pietarsaaressa.
Opiskelijoita ei kouluteta suunnittelemaan vain perinteisiä turkkeja ja turkislakkeja.
”Niitähän tehdään muualla maailmassa, muun muassa Venäjällä ja Kiinassa. Meidän opiskelijamme luovat omat vaihtoehtonsa”, ammattikorkeakoulu Centrian projektipäällikkö Pia Blomström sanoo.
Avainsanoja koulutuksessa ovat design ja muoti sekä turkisten monipuolinen käyttö. Kansainväliset yhteydet merkitsevät paljon: opettajia on eri maista, samoin opiskelijoita.
Markkinointiponnistuksiin kiinnitetään huomiota jo koulutusvaiheessa. Koulutus kestää 3,5 vuotta ja se etenee projektiluontoisesti. Koulutus sai uutta vauhtia, kun se yhdistettiin vuosi sitten kansainväliseen, englanninkieliseen Bachelor of Business Administration -koulutukseen. Siihen osallistuu 40 opiskelijaa, joista 10 voi yhdistää koulutukseensa turkisalan Fur Design and Marketing -opinnot.
Ammattikorkeakoulu Centrian alaisuudessa toimiva koulutus on Blomströmin mukaan Euroopan ja todennäköisesti koko maailman ainoa ammattikorkeakoulutasoinen bisnes- ja turkisalan koulutus.
Opiskelijoita on Suomen lisäksi muun muassa Kiinasta, Vietnamista, Ukrainasta, Kreikasta, Ranskasta, Itävallasta, Unkarista ja Virosta.
Samalle Pietarsaaren kampukselle sijoittuu monia muitakin koulutusaloja.
Esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä saatiin viime keväänä, kun valokuvataiteen opiskelijoiden kanssa toteutettiin Alice in Furland -hanke.
Valokuvauksen opiskelijat kuvasivat turkisluomuksia satumaisissa puitteissa Liisa Ihmemaassa -kirjan hahmojen yllä.
Dramaattiset, mielikuvitukselliset muotikuvat saivat paljon huomiota: italialainen muotilehti Pellice Moda julkaisi työn tuloksia näyttävästi monen aukeaman laajuisessa jutussa.
Suuria ristiriitoja ei turkisten vastustajien kanssa ole kampuksella koettu.
”Kerran joku oli kirjoittanut hissin seinälle sanan murhaajat, mutta siihen se on jäänyt. Olemme täällä avoimin ovin, kuka tahansa voi nähdä tai tulla sisään katsomaan työskentelyämme”, Blomström kertoo.
Toinen äskettäinen projekti oli turkisten soveltaminen sisustamiseen. Wunderkammer-malliston toteuttamiseen osallistui useita toisen vuoden opiskelijoita.
Pedersöreläinen Ann-Sofi Sandell-Wikar suunnitteli sinikettuturkiksin koristellun ylellisen peitteen, jonka voi taitella tyynyksi.
Tekstiiliopettajana toiminut Sandell-Wikar halusi kouluttautua uudelle alalle, jolla vanhat tiedot ovat hyödyksi. Suunnitelmissa on oman yrityksen perustaminen.
Helsinkiläinen Hanna Nurmi on aiemmin opiskellut elokuva-alaa. Hän keskittyy nyt turkiksiin, koska on jo suorittanut suuren osan bisnesopinnoista.
”Mielessä on oma turkisalan yritys ja ateljee, jossa itse ompelisin. Muoti kiinnostaa, ja pidän tärkeänä aitojen suomalaisten materiaalien käyttöä.”
Opinnoissa edetään nopeaan tahtiin perusteista luovaan työhön, mitä Nurmi pitää hyvänä asiana.
”Turkisvastaisuus on nuorten ihmisten parissa mielestäni vähentynyt. Alalle on tullut uusia, kiinnostavia suunnittelijoita. Milanon turkismessut osoittivat minulle turkiksen suuret mahdollisuudet maailmalla.”
Kruunupyyläisen Amanda Plogmanin suvussa on paljon taitavia tekijöitä:
”Isoäiti ompeli käsineitä, ja suvussa on myös Rukka-vaatetustehtaan perustajia. Itse haluan oman yrityksen. Etsin vielä omaa juttuani. Tiedän, että se löytyy.”
Amandan suururakka oli viime kesänä turkiksin somistettujen voimisteluasujen valmistaminen Gymnaestrada-tapahtumaan urheiluseura Drottin tytöille.
”Ompelin itse kaikki 35 asua”, hän sanoo tyytyväisenä.
Amandan panos sisustusprojektiin on avaruusaiheinen turkiksesta tehty seinävaate.
Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat Zhi Liao ja Josefine Döfnäs paneutuvat perusasioihin eli turkiksen naulaamiseen opettaja Lis-Mari Janssonin opastuksella.
Zhi Liao on tullut Suomeen avioliiton kautta ja valmistunut jo Kiinassa vaatesuunnittelijaksi. Nyt hän haluaa oppia turkissuunnittelun.
”Voisin työssäni yhdistää designin markkinointiin ja markkinoida turkistuotteita Suomesta Kiinaan.”
”Turkikset ovat erityisen suosittuja Hong Kongin tapaisissa kaupungeissa sekä Pohjois-Kiinassa, missä ilmasto on hyvin kylmä.”
Josefine Döfnäs Kruunupyystä haluaa valmistua turkisasujen suunnittelijaksi. Hän on kasvanut turkistilalla, ja sisarkin on samalla alalla.
”Olen kulkenut pienestä lähtien isän mukana tilalla töissä. Tarhaus yhdistää perheitä.”
Alueen ruotsinkielisen tarhaajayhdistyksen SÖP:n toiminnanjohtaja Kristian Bengts pitää turkisalan koulutusta tärkeänä linkkinä tuottajien ja kuluttajien välillä. Suuntautuminen designiin on hänen mielestään paikallaan.
”Toiveena on, että pitkälle jalostettu turkis menestyisi maailmalla, ja että esimerkiksi vaatteiden osuus viennistä kasvaisi. Siihen on hyvät edellytykset, sillä tuotamme Suomessa maailman parhaat turkikset.”
Turkikset ovat kasvava vientiala. Lähes kaikki turkikset viedään toistaiseksi nahkoina.
Tarhaajat tukevat opiskelijoita muun muassa perehdyttämällä heitä tarhaukseen ja lahjoittamalla koulutuksessa tarvittavat turkikset.
Leena Nygård
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
