Ihana ja kauhea jouluhössötys
On aina ihanaa, kun kauppoihin alkaa tulla joulunauhoja, valoja, tonttuja ja enkeleitä. Minua ei haittaa joulun kaupallisuus eikä hössötys. Hössötän täysillä mukana. Joululaulut eivät ala koskaan kuulua liian aikaisin.
Jouluihmiselle joulu on vuoden tärkein juhla ja ajanjakso.
Jouluhuumastani huolimatta tunnen olevani aidosti John Grishamin kuvaileman Krankin pariskunnan puolella. He yrittävät viimeiseen asti ohittaa joulukakkuja myyvät poliisit, kalentereita kauppaavat palomiehet ja tungettelevan korttiputiikin omistajan. He pitävät viimeiseen asti kiinni tavoitteestaan ohittaa joulu. Naapureiden mielestä sellainen on perin omituista.
Joulua pakoon on kertomus pariskunnasta, jonka ainoa lapsi on lähtenyt avustusryhmän mukana Peruun. Tyttärellä ei ole aikomustakaan tulla kotiin jouluksi.
Vanhemmilla on edessään ensimmäinen joulu kahdestaan pitkään aikaan. Se aiheuttaa haikeita itkunpurskahduksia Noralle. Luther puolestaan joutuu tuon tuosta vakuuttelemaan vaimolleen, että tytär kyllä pärjää Perussa.
Jouluruuhkat kaupungilla ja Lutherin edesottamukset ostosreissulla saavat miehen mitan täyteen. Hän alkaa ynnätä, paljonko edellinen joulu tuli heille maksamaan. Kävellessään matkatoimiston ikkunassa olevan risteilymainoksen ohi, Luther saa kuningasidean: hän päättää suostutella vaimonsa Karibian lämpöön ja unohtamaan koko joulun.
Onhan tuo Amerikan touhu erilaista kuin meillä Suomessa, ja monessa suhteessa tarina menee jo aika yliampuvaksi. Siinä on kuitenkin ainekset täydelliseen joulukomediaan.
Hykerryttäviä ovat kuvaukset naapureiden paheksuvista katseista, kun Krankit passittavat joulukuusia myyvät, itkusilmäiset partiolaiset kuusineen pois oveltaan. Tai pariskunnan piileskely olohuoneessaan, kun naapurit esittävät joululaulumaratonia heidän ovellaan.
Eritoten pahennusta naapureissa herättää se, että perheen talo on Hemlock Streetillä ainoa, jonka katolla ei heiluta silinterihattuinen maissipiippua poltteleva lumiukko. Siinä menee kadun mahdollisuus voittaa joulukatukilpailu.
Tämä voisi olla sellainen kirja, johon tarttuisin jälleen seuraavan joulun alla.
Grishamin kirja osoittaa, missä kohtaa ihmisten tulisi katsoa itseään sivusta ja miettiä omaa toimintaansa. Se saa minut muistamaan, etten suurpiirteisenä ihmisenä tuhahtele turhautuneesti kuusenkynttilöitä ripustaessa, kun toisen mielestä kuusesta puuttuu oksa juuri ratkaisevasta kohdasta.
John Grisham:
Joulua pakoon.
180 sivua. WSOY 2002.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
