Karjatilan emäntä Johanna kirjoitti runon – syntyi rippijuhlissa käydyistä keskusteluista

Karjatilan emäntä Johanna kirjoitti uuden runon. Kuva: Markku Vuorikari

Lapinlahtelainen lypsykarjatilan emäntä Johanna Niskanen on kirjoittanut uuden runon. Tämänkertainen runo syntyi Niskasen mukaan pitkään mietiskeltynä eräänä iltana pitkän päivän jälkeen.

Päivään oli tuolloin mahtunut lypsyä, kummilapsen rippijuhlaa ja taas lypsyä, kun lomittajaa ei saatu. Niskanen kertoo, että tuon päivän aikana hän oli käynyt keskusteluja monen eri ammatin edustajien kanssa.

"Illalla, kiitollisena kaikesta hyvästä, tuli mieleen tämä", hän kertoo

Kyllä minä ymmärrän

sanot

olen maatilalta kotoisin

Lapsena katsoin

kuinka äiti lypsi lehmiä

tuskaili

ja sitten samassa rakasti

Kyllä minä ymmärrän

sanot

sukulaisilla on maatila

Ovat lainaa ottaneet

Rakensivat

niin suuren navetan

ettei mihinkään pääse

Rakkaampia lie

ne lehmät

kuin mitkään sukulaiset ikinä

Kyllä minä ymmärrän

sanot

kyllä minäkin teen paljon töitä

Tuskin kukaan

enemmän edes voisi

Lomallekin

pääsen vasta kuukauden päästä

Kyllä minä ymmärrän

sanot

arvostan kaikkea kotimaista

Ostan vain lähiseudulla tuotettua

luomua

tai ainakin useimmiten

yritän

Et sinä ymmärrä

vastaan

ja sinä suutut

Et sinä ymmärrä

ajattelen

jos joskus osaan olla hiljaa

Et sinä ymmärrä

jos et itse ole

päiviä

viikkoja

vuosia

vastuuta kantanut

lehmiä lypsänyt

peltoja kyntänyt

Et sinä ymmärrä

ajattelen

ja sinulla on siihen

täysi oikeus

Tasoissa ollaan

sillä enhän minäkään

mitenkään

sinun työtäsi ymmärrä

kun sitä en ole ikinä

päiviä

viikkoja

vuosia

hankkeekseni tehnyt

yrittänyt elää niin

Sovitaanko

ettei edes yritetä

ymmärtää

Arvostetaan vain

Toivotaan

että jokainen saisi riittävästi

voimia

aikaa

rohkeutta

Olla omassa elämässään

se kaikista paras

omalla paikallaan.

Lue lisää:

Maatilan emäntä Johanna avautuu jaksamisestaan – lue koko runo