Ruovesi avasi ovensa lapsiperheille
RUOVESI (MT)
Syksyn kellastamana iltapäivänä Jäminkipohjan kylänraitilla on ruuhkaa. Toppatakeissaan palelevat turvapaikanhakijat tallustelevat verkkaisesti koulun, majapaikan ja pienen kyläkaupan väliä.
Koulun kentältä kantautuu välitunnin humua. 59 ulkomaalaista lasta on aloittanut opinnot Pekkalan ja Visuveden kouluissa.
Uusien oppilaiden ansiosta kyläkoulut pelastuivat lakkauttamiselta. Samalla saatiin töitä neljälle uudelle opettajalle ja neljälle ohjaajalle.
Yhden lapsen valmistava opetus maksaa noin 15 000 euroa vuodessa. Valtio maksaa myös perheiden asumisen ja terveydenhuollon, joten kunnalle ei aiheudu kustannuksia.
Suomen punaisen ristin (SPR) väkeä pyörii teollisuuskiinteistön tyhjäksi jääneessä toimistossa. Sinne saadaan kätevästi vastaanottokeskuksen toimisto.
Kiirettä pitää myös kivenheiton päässä sijaitsevassa majoituspaikassa, jossa tulijat asettuvat taloksi.
Kunta päätti vastaanottokeskusten perustamisesta alle kaksi viikkoa aiemmin.
Turvapaikanhakijoista sata majoitettiin Jäminkipohjaan ja toiset sata Visuvedelle. Sitä ennen kunnan tyhjilleen jääneet kerrostaloasunnot piti siivota ja kalustaa.
SPR:n johtamaan urakkaan osallistui kiitettävästi vapaaehtoisia. Myös vaate- ja tavaralahjoituksia saatiin jopa yli tarpeen.
SPR:n Hämeen piirin vastaanottokeskusten johtaja Minna Jussila iloitsee, että ihmiset pääsevät Ruovedellä heti arkeen kiinni.
He käyvät kaupassa ja tekevät ruokansa itse. Jossain vaiheessa alkaa kielen opetus myös aikuisille.
Turvapaikanhakijoita on saapunut pääasiassa Irakista, Afganistanista ja Nigeriasta.
Kolmen aikaan iltapäivällä Jussilalla on hetki aikaa istahtaa alas.
”Yksiköitä avautuu kuin sieniä sateella”, hän huokaa.
Muun muassa Forssa ja Kaivanto pistettiin pystyyn salamannopeasti.
Kunnanjohtaja Eeva Kyrönviita huikkaa sivusta, että Orivedelle kaavaillaan hätämajoitusyksikköä.
”Minne sinne?” Jussila kysyy ihmeissään. Tieto ei ole kantautunut vielä hänen korviinsa.
”Suomi on ihan kriisissä”. Jussila tokaisee.
Hänen mielestään kuntien pitäisi ottaa enemmän vastuuta järjestelyistä, sillä SPR:n voimavarat alkavat olla lopussa.
Suomessa ongelma ei ole tilojen puute vaan se, kuka alkaa pyörittää toimintaa. Nyt kartalle on pulpahdellut myös yksityisiä vastaanottokeskuksia.
Jussila antaa kiitosta turvapaikanhakijoiden hyväksi työskenteleville vapaaehtoisille. Heitä on enemmän kuin keskusten edessä mellakoivia mielenosoittajia.
”Voi olla, että vastustusta on eniten paikkakunnilla, joissa on korkea työttömyysaste”, Jussila pohtii.
SPR järjestää asukasiltoja paikkakunnilla, joihin avataan vastaanottokeskuksia.
Jussilan kokemuksen mukaan kuntalaisten huolet ovat melko yhteneväisiä. Pelätään seksuaalirikoksia, väkivaltaa ja asuntojen arvon romahtamista.
Jussila pyrkii kumoamaan ennakkoluuloja liki seitsemän vuoden kokemuksella.
Sinä aikana Hämeen piirin keskuksissa ei ole ilmennyt yhtäkään turvapaikanhakijoiden tekemää raiskausta tai ahdistelua.
Jussila muistuttaa, ettei eri maista ja erilaisista lähtökohdista ponnistavia ihmisiä voi niputtaa samaan muottiin.
Kaikkein tärkeintä on saada tulijoille tekemistä: opintoja ja töitä. Toimintakyky laskee nopeasti pötkötellessä.
Koska hakuprosessi on ruuhkautunut, turvapaikanhakijat voivat viipyä Ruovedellä jopa yli vuoden.
Kyrönviidan mukaan kunnassa mietitään kuumeisesti, miten ihmiset työllistetään.
Myöhemmin ne, jotka saavat jäädä Suomeen, valitsevat asuinpaikkansa vapaasti.
Moni lähtee töiden perässä kaupunkiin, missä alkaa myös kotouttaminen.
Kyrönviidan mukaan soraääniä on kuulunut kuntalaisilta suhteellisen vähän. Ehkä siksi, että kokemusta turvapaikanhakijoista löytyy muutaman vuoden takaa.
Silloin kyläläiset tykkäsivät, että väliaikaiset asukkaat toivat paikkakunnalle elämää. Lisäksi kaupat iloitsivat lisäasiakkaista.
Kunnanjohtaja uskoo, että pian kylillä järjestetään taas asukkaiden ja tulokkaiden yhteisiä kokkausiltoja ja jalkapalloturnauksia.
Katja Lamminen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
