Som Du tietää, että autoja ei saisi kihnuttaa, mutta välillä pitää kuitenkin päästä kokeilemaan. Kuva: Ville Toivonen
Sielukas villasika Sompsu heiluttaa autoja ja varastaa sydämiä ‒ lenkillä se voi jäädä uimaan ja ottaa torkkutauon
Sompsu on seitsemänvuotias eli keski-ikäinen villasika. Nykyisille omistajilleen se tuli kahdeksanviikkoisena.Lohja
Som Du, Johanna Weckström ja Amada-koira lenkkeilevät nykyisin pihapiirissä. Kuva: Ville ToivonenPaikan nimi on Sikakiva Eläinpiha, joten lohjalaisen kotieläinpihan suurinta tähteä ei tarvitse kaukaa hakea. Se on mangalitza- eli villasika Som Du, joka on hurmannut paitsi isäntäväkensä, myös paikan asiakkaat.
”Paikka on Sikakiva, kun meillä on niin kiva sika”, Johanna Weckström tiivistää tilanteen.
Som Du eli tuttavallisemmin Sompsu on seitsemänvuotias eli keski-ikäinen villasika. Nykyisille omistajilleen se tuli kahdeksanviikkoisena, jolloin se oli Weckströmin mukaan noin jackrusselinterrierin kokoinen.
Nykyisin kokoluokka on aivan erilainen.
”Meillä ei ole sellaista vaakaa, jolla sen voisi punnita, mutta satoja kiloja Sompsu joka tapauksessa painaa.”
Suuri koko ja etenkin koon muuttuminen on aiheuttanut erilaisia lieveilmiöitä. Johanna Weckström kertoo Som Dun olleen aina innostunut kiskomaan häntä helmasta, jos hänellä on hame päällä.
”Nykyään jos se kiskaisee, tietysti kaikki saumat ovat heti rikki. Mutta itsepä olen sille sellaisen tavan aikanaan sallinut”, Weckström naurahtaa.
Samaan hengenvetoon Weckström painottaa, että Som Du ei varmasti tee mitään pahaa.
”Se on älyttömän fiksu. Ja herkkä, se on runoilijasielu”, Weckström kuvailee.
”Sompsulla on hirveän hyvä huumorintaju, ja se tykkää tehdä kaikenlaista. Jos on vaikka sen tarhassa kakkoja siivoamassa, Sompsu tykkää käydä kaatamassa kottikärryt ja menee sitten vähän kauemmas katsomaan, miten minä reagoin.”
Osoitus Som Dun huumorintajusta on myös sen suhtautuminen erilaisiin tehtäviin. Ollessaan nuorempi ja pienempi sika hyppäsi agilityesteitä, mutta nykyisin meno radalla on erilaista.
”Sompsu työntää esteet kärsällään nurin ja jää odottamaan palkkiota”, Johanna Weckström nauraa.
Sika kun on, Som Du tykkää hoitaa itseään kihnuttamalla itseään erilaisiin asioihin.
”Se tykkää hinkuttaa itseään auton kulmaa vasten. Sompsu on sen verran iso, että kun se kunnolla hinkuttaa, pieni auto kyllä siirtyy. Nyt ollaan opeteltu, että autoja ei kaadeta.”
Vesileikit ovat Som Dun suosikkipuuhia. Kuva: Johanna Weckströmin arkistoSom Dulla on tallissa oma karsinansa ja ulkona oma tarhansa. Aikaisemmin se oli samassa tarhassa ponin kanssa, mutta nykyisin se ei ole sallittua.
Tiukentuneet säännökset ovat myös rajanneet Johanna Weckströmin ja Som Dun yhteiset lenkit omaan pihapiiriin.
”Sika on vienyt sydämeni ihan kokonaan, vaikka ihan sika onkin.”
”Jos se löytää hyvän liejupaikan, se saattaa ottaa kylvyn ja vaikka kymmenen minuutin torkut. Minä pläräilen sen aikaa puhelintani ja odotan, koska herra haluaa taas jatkaa matkaa.”
Johanna Weckström toteaa Som Dun olevan hänen sydänkäpysensä.
”En heti mennyt siitä sekaisin, mutta sika jotenkin kiintyi minuun ja halusi olla kanssani. Kun kerran otin sen lenkille mukaani, siinä se sitten oli. Sika on vienyt sydämeni ihan kokonaan, vaikka ihan sika onkin.”
Päivitys: Korjattu kuvatekstiä 10.9 klo 12.32
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
