Suomen maaseudulla synnytettiin saunassa vielä sotien jälkeenkin – äitiyspakkauksen emalinen pesuvati houkutteli monet äitiyshoidon piiriin
Suomen ensimmäinen yleistä terveydenhuoltoa koskeva laki määräsi kätilön palkkaamisesta kaikkiin kuntiin. Lain toimeenpanossa kesti kuitenkin pitkään.
Äitiyspakkaus oli sodan köyhdyttämässä Suomessa taloudellisestikin houkutteleva kannuste hakeutua kunnalliseen äitiyshuoltoon. Kuva: Timo Filpus”Kun nykyään ajatellaan saunassa synnyttämistä, niin ajatellaan ehkä tällaisia nykyajan saunoja ja sitä, millaisia puhtaita tiloja ne ovat”, arvelee synnyttämisen ja kätilötoiminnan historiasta aikanaan väitöskirjansa tehnyt Helsingin yliopiston sosiologian professori Sirpa Wrede.
Siksi saunassa synnyttämistä onkin nykyään romantisoitu.
”Sata vuotta sitten saunat olivat aika erilaisia. Niissä oli usein maalattia, eikä niitä ollut tietenkään viemäröity.”
Maalla saunassa kuitenkin synnytettiin melko myöhäänkin. Wreden mukaan miellyttävyyttä tai synnytykseen soveltuvuutta enemmän sen valikoitumiseen synnytyspaikaksi vaikutti se, että se saattoi olla ainoa erillinen tila, jonne vetäytyä synnyttämään ahtaista pirteistä.
”Se oli hyvin käytännöllinen ratkaisu. Sauna oli siihen aikaan ihmisille hyvin luonnollinen paikka, eivätkä ihmiset varmaan erityisesti ajatelleet esimerkiksi asioiden terveysvaikutuksia, niin kuin nykyään ajatellaan.”
”Ennen neuvolatoiminnan alkua oli rahvaan naisille aika tuntematon ajatus, että synnytykseen ja raskauteen pitäisi jollakin tavalla valmistautua, tai pitää erityisesti huolta itsestään.”
Toki saunassa oli talvellakin muuta pirttiä helpompi saada lämmintä vettä. Saunoissa synnytettiin erityisesti maaseudulla pitkälle 1900-luvun puolelle. Aivan suoraan saunasta ei synnytyslaitoksille kuitenkaan siirrytty synnyttämään.
”Kun koulutetut kätilöt saapuivat, niin kyllä he pyrkivät pääsemään saunasta pois kamareihin hoitamaan synnytyksiä.”
Vuonna 1920 säädettiin lailla, että jokaisessa kunnassa tuli olla vähintään yksi kätilö 5 000 asukasta kohden.
Tämä oli ensimmäinen yleistä terveydenhuoltoa ohjannut laki, jonka tarkoitus oli tuoda lääketieteellisesti koulutettua apua synnytyksiin asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.
Lain toimeenpano kuitenkin kesti todellisuudessa varsin pitkään.
”Esimerkiksi Pirkanmaalla nämä asiat etenivät varsin rivakasti kun taas Kuopion seudulla etenkin harvaan asutetuissa kunnissa koulutettu synnytysapu vakiintui aika myöhään. Meni varmaan sodan jälkeiseen aikaan asti ennen kuin kätilötoiminta vakiintui kaikissa kunnissa.”
Tällaisissa kunnissa saunassa todennäköisesti synnytettiin siihen asti, ja synnyttäjän apuna oli joku muu kuin koulutettu kätilö. Synnytysapuna saattoi toimia esimerkiksi joku tietty kylän emäntä. Aina ulkopuolista apua ei ollut ollenkaan, ja avustajana saattoi olla vain oma aviomies.
Myös täysin yksin synnyttäneistä naisista kerrotaan tarinoita niinkin myöhään kuin 1930-luvulta. Toisinaan tämänkaltaisia tarinoita kerrottiin jopa liioiteltuina sankaritarinoina.
”Silloisen kansallissankarin Elias Lönnrotin äidistä kerrottiin, että hän oli pellolla sinä päivänä kuin Elias syntyi, ja isä kuuli pojan syntymästä vasta kun päivän päätyttyä oli palattu töistä kotiin. Että äiti olisi vain käynyt synnyttämässä ja palannut sitten pellolle.”
Lääketieteellisesti koulutetun kätilön hyödyntäminen synnytyksessä oli erityisesti maaseudulla monille ihmisille ensimmäinen kosketus lääketieteeseen, eikä se aina sujunut ongelmitta.
”Siihen aikaan ajateltiin vielä aika uskonnollisesti niin, että on Jumalan tahto, jos kaikki ei synnytyksessä mene hyvin. Ajatus siitä, että siihen yritettäisiin vaikuttaa terveydenhuollolla, oli laajalle kansanryhmälle täysin vieras.”
Synnyttämiseen oli aiemmin liittynyt paljon tabuja ja uskomuksia, esimerkiksi että lapsen isän likainen paita jouduttaisi synnytystä. Myös raskautta pyrittiin salaamaan ja esimerkiksi tekeillä olleet lastenvaatteet piilotettiin vieraiden tullessa taloon.
”Äitiyshuoltoa avitti kovin äitiyspakkaus, joka sidottiin siihen, että naisten oli käytävä neuvolassa tiettyyn raskausviikkoon mennessä.”
Äitiyspakkauksia alettiin luovuttaa vähävaraisille perheille vuonna 1937 ja kaikille vuonna 1949. Näitä muistuttavia tarvikepakkauksia oli jaettu jossain määrin jo aiemminkin, jakajina olivat esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja osuuskauppa Elanto.
Äitiyspakkauksissa oli alkuaikoina mukana muun muassa emalinen pesuvati. Pakkaus houkutteli sodan köyhdyttämässä Suomessa jääräpäisimpiäkin perheitä neuvolahoidon piiriin.
Koulutettujen kätilöiden suhtautumista synnyttämiseen lääketieteellisenä toimenpiteenä saatettiin pitää jopa vouhotuksena.
Täysin kitkatta ei selvitty siitäkään, kun tärkättyyn kätilöpukuun pukeutuneet kätilöt tulivat moittimaan maaseudun asukkaita huonosta hygieniasta ja sotkuisuudesta tai vääristä lastenhoitotavoista.
”Monet varhaiset kätilöt ja terveyssisaret ovat kirjoittaneet muistelmia näiltä ajoilta. Niihin sisältyy myös sellaisia kohtaamisia, jotka eivät ole menneet aina hyvin, mutta toisaalta todella lämminhenkisiäkin kohtaamisia. Kyllähän kätilöiksi lähteneet ovat olleet yleensä hyvin omistautuneita ihmisiä.”
Synnytysten siirtyessä sairaaloihin kunnankätilöt jäivät historiaan, mutta äitiyspakkaukset ovat säilyneet. Vuoden 2021 äitiyspakkaukseen kuuluu monenlaisten vaatteiden lisäksi muun muassa makuupussi, ruokalappu, unilelu ja ensikirja.
Lapsen pesuun sopivaa vatia ei pakkaukseen ole kuulunut vuosikymmeniin, mutta lämpömittari kylpyvettä varten löytyy edelleen.
Myös äitiyspakkauksen valtava suosio on säilynyt, vaikka se enää tuskin toimiikaan suurena houkuttimena tulla neuvolatoiminnan piiriin. Nykyään synnyttäjän on mahdollista valita joko pakkaus tai 170 euroa rahaa, jolla tarpeellisia tarvikkeita lapselle voi hankkia itse.
Yli 90 prosenttia ensisynnyttäjistä ja noin kaksi kolmasosaa kaikista synnyttäjistä valitsee kuitenkin edelleen äitiyspakkauksen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
