Rajaton teatteri ei pelota äänin eikä valoin

Riikka Papunen toivoo, että rajatonta teatteria tulisi tarjolle niin kaupunkien institutionaalisiin teatterilaitoksiin kuin maakuntien harrastajateattereiden näytäntöihin. Kuva: Rami Marjamäki

Joulukuun alussa Tampereella toteutetaan erityinen teatterinäytös. Tampereen Työväenteatteri ja Teatteri Siperia tuovat ensimmäistä kertaa Suomessa tarjolle rajattoman näytännön. Esityksenä nähdään Vesta Linnea ja aavelapsen arvoitus.

"Rajattomuus teatterissa tarkoittaa sitä, että tehdään yksi näytäntö niin, että näytäntöön on mahdollista osallistua myös sellaisten henkilöiden, joten olisi tavalliseen näytäntöön mahdotonta tulla", kuvailee Tampereen yliopiston tutkija Riikka Papunen.

Papunen tutkii parhaillaan väitöskirjaansa varten kuinka vammaisuus määrittelee näyttämötaidetta. Rajaton teatteri onkin vahvasti osana Papusen tutkimustyötä.

"Näytöksessä kiinnitetään huomiota äänitasoon ja valoihin. Teatterisalissa on aina pieni valo eikä näyttämöllä ole täyspimeyttä."

Salin ovet säilyvät avoinna koko näytännön ajan.

"Salista saa poistua ja tulla vapaasti takaisin näytännön ajan. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, että häiritsisi jotakuta. Lisäksi lämpiöön rajataan alue, mihin voi vetäytyä rauhoittumaan. Siellä on myös näyttö, jolta esitystä voi seurata."

Esityksessä on läsnä myös kokemusasiantuntijoita, jotka auttavat hädän tullen.

"Näyttelijät ja koko henkilökunta on tutoroitu niin, että kaikki ymmärtävät millaisia tuntemuksia erityisyleisö voi kokea. Yleisö voi olla liikkuvampaa ja äänekkäämpää tai jopa poistua kesken."

Näytöksestä tehdään myös seikkaperäiset etukäteismateriaalit.

"Tarjolla on sosiaalinen kuvakäsikirja, jonka avulla opastetaan matka ulko-ovelta lämpiöön, käytäville ja teatterisaliin sisälle. Se toimii myös pienenä teatterietikettinä, kuinka teatterissa käyttäydytään. Mukana on selkokielinen tiivistelmä esityksen juonesta."

Mallia on otettu Yhdysvalloista ja Britanniasta, missä rajattomuus teatterinäytännöissä on jo vakiinnuttanut paikkansa.

"Siellä tarjontaa ei ole suunnattu pelkästään lapsille."

Riikka Papunen toivoo, että erityisryhmille olisi entistä useammin mahdollisuuksia päästä elävän kulttuurin äärelle.

"Esteettömyys menee hyvää tahtia eteenpäin. Teattereiden pitäisi aika ajoin itse miettiä omia rakenteitaan ja toimintatapojaan. Miettiä, onko jotain, mitä voidaan muuttaa."

Papunen toivoo myös, että näyttelijäntyö itsessään olisi saavutettavissa myös vammaisille.

"Oman rajoitteensa tuo raha. Mitä näytäntöjä rahoitetaan. Sitä kautta päätetään ketkä teatterinäyttämöllä näkyvät."

Papunen pitää voittona, kun vammaisten näyttelijöiden esityksiä pääsee oikeisiin teatterisaleihin.

"Että pääsee esittävän taiteen tiloihin, pääsee samalla vakavasti otettuun keskusteluun mukaan. Ettei vammaisten taide jää kuriositeetiksi."

Rajaton Vesta Linnea ja aavelapsen arvoitus Tampereen Työväenteatterissa perjantaina 9.12. kello 18.30.