Tarja halusi tehdä hyvää – nyt jämälangoista syntyy pikkukavereita lapsipotilaille

Kuva: Lari Lievonen

Joensuulaisen Tarja Jäniksen olohuoneen pöytä täyttyy kymmenillä pehmeillä otuksilla, jotka sopivat täydellisesti pieniin käsiin. Lempeännäköiset pehmolelut ovat lähdössä yhteiselle matkalle pohjoiskarjalaisten ambulanssien kyytiin, lapsipotilaiden iloksi ja lohduksi.

Sata pikkukavereiksi nimettyä pehmolelua on jo viety pelastuslaitokselle eri puolille maakuntaa ambulansseihin jaettavaksi. Pian on koossa toinen sata. Niitä ovat loppukesästä lähtien neuloneet Tarja Jäniksen lisäksi Riina Havurinne ja Johanna Baleyera.

Ambulanssilla voi Joensuussa olla viikoittain useita lapsipotilaita. Kun ambulansseja on maakunnassa monta, on pikkukavereille ottajia. Hyväntahdon urakasta on jo saatu palautetta.

"Ambulanssista kerrottiin, kuinka lapsi otti ilahtuneena vastaan pikkukaverin pelottavan tilanteen keskellä, ja kuinka hän sitten puristi sitä totisena kädessä", kertoo Jänis liikuttuneena palautteesta.

Tarja Jänis on työkseenkin luoviin ratkaisuihin keskittynyt teatteri-ilmaisun ohjaaja. Hän selittää, mistä kaikki sai alkunsa. Pikkukavereita hän alkoi neuloa jo viime vuoden puolella.

"Kun mietin mitä voisin tehdä, tuli vastaan Ylen Strömsön ohje vuodelta 2020".

Ohjetta soveltaen alkoi puikoilla syntyä pieniä pehmeitä otuksia. Jänis mietti niille sopivaa lahjoituskohdetta.

Pikkukavereita on viety jaettaviksi jo sata. Pian on toinen sadan kaverin erä valmis. Kuva: Lari Lievonen

"Äsken tuli vuosi isäni kuolemasta. Hän oli psykologi ja Poliisiopiston apulaisrehtori Otaniemessä Espoossa. Halusin kunnioittaa hänen muistoaan tekemällä hyvää. Siksi otin yhteyttä poliisilaitokselle ja kysyin, haluaisivatko he näitä pikkukavereita Maijaan", Jänis kertoo.

"Poliisi vastasi, että onneksi heillä ei ole useinkaan lapsiasiakkaita ja kehotti kääntymään pelastuslaitoksen puoleen."

Pelastuslaitoksella lahjoituksesta innostuttiin.

"Olimme liikkeellä oikealla hetkellä. Pohjois-Karjalan pelastuslaitos oli juuri kokoamassa ambulansseihin hoitotarvikelaukkuja, jossa työvälineet ovat lasten kokoa."

Pikkukavereita sujahti mukaan laukkuihin.

Jokainen pikkukaveri on aivan uniikki. Kuva: Lari Lievonen

"Kun Tarja pyysi mukaan, ajattelin, että voisin muutaman tehdä", naurahtaa Johanna Baleyera viimeistellessään ties monettako kymmenettä pikkukaveria.

Tarja Jänis on tehnyt pikkukavereita myös ystäville ja lahjaksi nuorisoteatterilaisille. Kommentti pikkukaverin saajalta kuuluu usein: Ihana, ihana, ihana!

"Kun tekee jotain hyvää tai sanoo jotain hyvää toiselle, jää itsellekin pitkäksi aikaa hyvä mieli", toteaa Jänis.

Pienikin ystävällinen ele tuo iloa arkeen.

"Tämähän ei ole iso asia, mutta ei sen tarvitse olla iso. Pikkukavereiden tekeminen tuo merkityksellisyyden tunteen. Näille on tarvetta ja ne otetaan vastaan hyvällä mielellä", Jänis iloitsee.

Puikkojen kilkattaessa pohditaan, että pikkukavereiden tekeminen hoitaa mielenterveyttä.

Pikkukaverit syntyvät enimmäkseen jämälangoista. Välillä tosin tekijät innostuvat ostamaankin lankoja. Kuva: Lari Lievonen

Jokaiseen pikkukaveriin mahtuu enemmän kuin kevyen painonsa verran lämpöä ja myötätuntoa.

"Omat lapset aina sanovat näistä, että voi miten ihania. On kiva ajatella, että ne tuovat iloa muillekin lapsille", tiivistää tavoitteen Riina Havurinne.

Hän pohtii, että konkreettinen hyvän tekeminen on kuin sanoisi toiselle kauniita sanoja.

"Ajatus on tässä muuttunut konkreettiseksi esineeksi", Havurinne kuvaa.

Tarja Jänis korostaa, että pikkukavereille tehdään aina ystävällinen ilme. "Tilanne, jossa se annetaan lapselle, vaatii lempeyttä."

Pikkukaverit saatetaan matkaan lämpimin ajatuksin. Tarja Jänis kertoo toivottavansa jokaiselle hyvää matkaa.

Enimmäkseen pieniä, pehmeitä kavereita valmistuu itse kunkin kotona.

"Pitäisi kokoontua useammin yhteen. Syntyy uusia ideoita ja voi vaihtaa vinkkejä", Jänis pohtii.

Hauskaakin yhdessä neulominen on. Nauru täyttää huoneen tuon tuosta.

Baleyera ja Havurinne kertovat kotosalla neulovansa sarjamaratonien ääressä. Jänis kuuntelee neuloessaan äänikirjoja.

"Näitä voi syntyä illassa parikin", kertoo Havurinne.

Nyt on yhteiseen neulontatuokioon tuotu kotona valmistuneet.

Isänsä kuoltua Tarja Jänis halusi tehdä jotain hyvää.  Kuva: Lari Lievonen

"Tämä yksi muistuttaa naalia. Yksi näyttää koalalta, vaikka hiiri piti tulla", nauraa Havurinne.

Jokainen pikkukaveri on erilainen.

"Eikä tarvitse olla täydellinen tai taitavasti tehty. Virheet sallitaan. Se on semmoinen kuin se on, persoonallinen pikkukaveri", toteaa Baleyera.

Vertaillaan käsialaa ja pikkukavereiden napakkuutta. Paksummasta langasta tulee vähän isompia pehmeitä otuksia.

"Värien sommittelu on hauskaa. Lyhyestäkin langanpätkästä saa hienon raidan kaverin paitaan", naurahtaa Baleyera.

Kun pikkukaveri on neulottu valmiiksi, se täytetään vanulla ja pikkuruisilla langanpätkillä.

Kierrätys on yksi työn arvoista. Jämälankoja on saatu lahjoituksena. Moni on silläkin tavalla mukana tekemässä hyvää.

"Joskus toki ostankin lankoja, mutta sekin teen mielelläni", myöntää Jänis.

Hän haluaa kannustaa muitakin tarttuman ideaan ja tietää, että ainakin ilomantsilaisessa käsityökerhossa on ajatus jo muuttunut teoiksi.

Neuloessa ideoidaan muillekin mahdollisia lahjoituskohteita: lastensuojelu, turvakodit, ensikodit ja sairaalat.

"Meihin on otettu jo yhteyttä sairaalan leikkaussalista, että heillekin saisi lapsipotilaille näitä tehdä", sanoo Jänis.