Sään vaihteluja kestävä kukkapenkki on viherpeukalolle helpotus – katso puutarhatoimittajan vinkit

Keltakukkaiset päivänhatut (Rudbeckia) värittävät kukkapenkkejä alkusyksyyn asti. Kuva: Säde Aarlahti

Kesän kaunein kukkapenkki on täynnä värejä ja tuoksuja. Perennoista rakkaimpiin ovat jo vuosikymmenten ajan kuuluneet pionit, unikot, päivänliljat, ritarinkannukset ja monet muut mummonmökkienkin pihoilla kasvaneet lajit. Niiden suosiota selittävät sekä kiitollinen kukinta että kasvien pitkäikäisyys.

Vanha perenna voi kukkia paikoillaan jopa kymmenien vuosien ajan, kunhan kasvupaikka vain on valittu oikein, ja kasvilla on käytössään riittävästi ravinteita.

Perinteisessä suomalaisessa kukkapenkissä on yhdistelty usein moniakin raikkaita kukkavärejä. Lajien lukumäärä sen sijaan on pysytellyt pitkään melko maltillisena.

Nykyisin vallalla on kuitenkin rakentaa perennoista entistä mosaiikkimaisempia ryhmiä, joissa lajien ja lajikkeiden määrä nousee aiempaa suuremmaksi.

Kukkaryhmiin valitaan yhä useammin saman värin eri sävyjä. Sen sijaan kasvien korkeudet saavat polveilla vapaasti. Kuva: Säde Aarlahti

Runsas lajimäärä ja taimien vapaampi sijoittelu tekevät kukkapenkeistä entistä keveämmän näköisiä.

Värien suhteen sen sijaan ollaan aiempaa varovaisempia. Kasvit valitaan usein väriympyrän samalta laidalta, ja niiden joukkoon valitaan hillittyjä vihreän ja harmaan sävyjä.

Yhä tärkeämmässä arvossa on kukkapenkin helppohoitoisuus ja säänkestävyys. On hankalaa, jos pihan paraatipenkki ei kestä kauniina ilman säännöllistä kastelua. Toisaalta kukkien pitäisi pystyä kannattelemaan painonsa sateisellakin säällä.

Viime vuosina suosiotaan ovat kasvattaneet sirot, mutta vankkavartiset lajit, kuten koristekärsämöt, salviat, tädykkeet ja asterit. Ne eivät kaipaa tukemista ja kestävät suhteellisen hyvin myös kuivuutta.

Muita uudempia suosikkiperennoja ovat muun muassa erilaiset kurjenpolvet, joiden joukosta löytyy niin aurinkoiselle kuin puolivarjoisallekin paikalle sopivia lajeja.

Keskikesä on ritarinkannusten (Delphinium) juhlaa. Rakastetusta kukasta on jalostettu myös matalampia lajikkeita, joita ei juuri tarvitse tukea. Kuva: Säde Aarlahti

Yhä useammin kiinnitetään huomiota myös kasvin pölyttäjäominaisuuksiin. Perhoset ja muut hyönteiset ilahtuvat mesikasveista, joiden kukinnot ovat rakenteeltaan melko avoimia. Vahvasti kerrannaisin kukin kukoistavat lajit sen sijaan ovat vain harvoin hyönteisille mieluisia.

Jos oma lempiperenna ei hyvistä yrityksistä huolimatta tunnu viihtyvän pihalla, voi apu löytyä joskus saman lajin toisesta lajikkeesta. Etenkin monet vanhat perinnelajikkeet ovat yleensä viljelyvarmoja. Onkin hyvä ajatus istuttaa kukkapenkkiin kahta tai useampaa rinnakkaista lajiketta. Se parantaa sekä ryhmän kestävyyttä että ulkonäköä.

Tärkeintä kukkapenkin kukoistukselle on se, että sen lajit on valittu kasvupaikan mukaisesti. Aurinkoisen paikan kasvit eivät jaksa kehittää kukkia puiden tai rakennusten varjossa. Varjon kasvit puolestaan käristyvät paahteessa. Tyypillisin syy siihen, että kasvin kasvu ei vastaa odotuksia onkin se, että kasvupaikan valinnassa on tehty virhe.

Oikealla paikalla kasvaessaan kasvit kestävät parhaiten myös eri sääolojen aiheuttamaa stressiä. Viimeisten vuosien aikana pihakasvit ovat kärsineet sekä kuivuudesta että äkillisistä, suurista saderyöpyistä.

Jos kukkapenkki kärsii selvästi keskikesän kuivuudesta, kannattaa sen kasvualustaan lisätä kompostimultaa tai palanutta karjanlantaa. Orgaanisen aineksen lisääntyminen parantaa maan kykyä sitoa itseensä kosteutta. Samaa tarkoitusta varten voi maahan sekoittaa myös biohiiltä.

Jos kukkapenkin ongelmat puolestaan aiheutuvat liiallisesta kosteudesta, tulee miettiä keinoja, joilla liiallista vettä saadaan johdettua pois.

Märkyysongelman taustalla on usein se, että tasaiselle maalle perustettu kukkapenkki on aikojen saatossa painunut kuopalle. Tällöin paras keino on kaivaa kukkapenkin kasvit ylös ja korottaa kasvualustaa reilusti. Penkin kohottamisesta on yleensä apua myös toistuviin talvivaurioihin.

Suurempien muutostöiden aika ei kuitenkaan ole keskikesällä, sillä perennojen kaivaminen ylös keskellä kesän vahvinta kasvua ei ole suositeltavaa. Sen sijaan kukkapenkin lannoitus ja uusien astiataimien istutus onnistuvat keskellä kesääkin. Älä kuitenkaan unohda taimien kastelua.

Isotähtiputket (Astrantia major) kukkivat kauniisti vähälläkin hoidolla. Kukista riittää kerättävää myös maljakkoon. Kuva: Säde Aarlahti