Lypsy- ja juustomatkalla Italiassa – katso video!

Henni Laitalasta ei tullut mestarilypsäjää viikossa, mutta lampaanlypsyn alkeet hän vapaaehtoistyössä oppi. Kuva: Henni Laitala

Maatilan ympäröi aamuöinen pimeys. Tilan kukkokin vielä nukkuu, kun haparoin kohti lampolan sisäänkäyntiä. Yli sata silmäparia kääntyy katsomaan. Viimeisetkin unihiekat varisevat silmistäni, kun edessäni ovat utareet ja ämpäri.

Olen ensimmäisellä WWOOF-talkootyöreissullani Italian saappaankorossa, Leccen maakunnassa. Vietän viikon Antonio Ligorin ja Mariangela Masellin tilalla. Se on yksi 520 italialaistilasta, jotka ottavat WWOOF-talkoolaisia.

Yleensä pariskunta ottaa talkoolaisia kuukauden työrupeamiin, mutta onnekseni heidän aikatauluihinsa sopi viikon visiittikin.

Lampaan lypsy vaikuttaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Ensi yrittämällä en saa pikkuruista vetimistä tippaakaan ulos. Kädet ja sormet väsyvät.

Juuri kun tuntuu, että ei tästä mitään tule, muutama ohut liru irtoaa, mutta nekin menevät ohi ämpärin. Tilalla työskentelevät Domenico Balloy ja poikansa Christian vetelevät vieressäni vaivattomasti pitkiä paksuja maitokaaria. Heiltä ei kauan yhden lampaan lypsämiseen kulu.

Lypsyn jälkeen maito viedään kärryllä juustolan puolelle, jossa Domenico aloittaa saman tien juuston valmistuksen.

Kun päivän tuorejuustot ovat valmistuneet, tilan isäntä lähtee kuskaamaan niitä lähiseuduin kauppoihin.

Toisena päivänä pääsen juustolaan seuraamaan, kun sardinialaissyntyinen Domenico valmistaa herasta ricottaa, täysmaidosta nuorta formaggio primo salea ja kauemmin kypsyvää pecorinoa. Hän on työskennellyt lampurina ja juustontekijänä 40 vuotta, ja sen huomaa, kun seuraa hänen otteitaan juustomassan käsittelyssä.

Sardiniassa on yli 3,5 miljoonaa lammasta, ja paikalliset ovat kuuluisia lampaankäsittelytaidostaan. Tilan kaikki 120 lammasta ovat rodultaan sardinianlampaita, joita pidetään yhtenä parhaasta italialaisesta lampaanmaitorodusta.

Aika lammastilalla hurahtaa nopeasti pikku askareissa, mutta lomaksi WWOOF-talkootyötä ei voi luonnehtia.

Viikon loppua kohden lypsäminenkin alkaa sujua. Domenico kysyy minulta erään kerran jälkeen hämmästyneenä ja tyytyväisenä: ”Quattro, quattro pecore?” Vastaan: ”Kyllä, sì, sì!”

Neljä lammasta jäi ennätyksekseni siinä ajassa, kun hän lypsi reilut kaksikymmentä.

Ilmeisesti Domenico näki minussa lypsäjäpotentiaalia, sillä hän lupasi tulla opettamaan juustojen tekoa, jos perustan lampolan Suomeen.