Karjakko tuli kaapista, eikä maailma kaatunut
Hannu Häiväläinen oli päättänyt kärvistellä yksin loppuelämänsä, kunnes tapasi Tonin. Pari julkisti suhteensa runsas vuosi sitten. Sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Myös kutsumustyö karjanhoitajana jatkuu entiseen malliin. Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoVARPAISJÄRVI (MT)
Hannu Häiväläinen, 38, hörppää kahvia mukista, jonka kyljessä kirmaa sininen lehmä. Taustalla hurisee jääkaappi, joka on vuorattu lehmäaiheisilla magneeteilla. Pöytään on katettu sen seitsemän sortin kääretorttua, mustikkapiirakkaa ja suolaista palaa.
Sukulaiset ja ystävät olivat varmoja, että Hannu ryhtyy isona kondiittoriksi. Toisin kävi, sillä Hannu on jo kaksivuotiaasta tiennyt opiskelevansa karjanhoitajaksi. Lapsuus vierähti hoitaessa tädin lehmiä ja ammatista muodostui kutsumus.
Hannu on harvinainen tapaus siinä mielessä, että hän aidosti rakastaa työtään. Toinen harvinainen piirre on se, että Hannu on homo ja koko kylä tietää sen.
Oikeasti homous ei ole niin harvinaista kuin moni kuvittelee, sillä arviolta joka kymmenes ihminen on viehtynyt samaan sukupuoleen. Paljon harvinaisempaa on olla karjakko tai ylipäätään työtään intohimoisesti rakastava ihminen.
Hannu asteli kaapista ulos runsas vuosi sitten. Kimmokkeena toimi tuore parisuhde ja halu jakaa onni läheisten kanssa. Parhaalta väylältä siihen tuntui sosiaalinen media
Klik: ”Hannu on parisuhteessa henkilön Toni kanssa”, lävähti Facebookin uutisvirtaan.
Jännittyneenä pari jäi odottamaan kauhistuneita kommentteja, mutta laariin satelikin vain onnitteluja. Moni oli helpottunut, että Hannu vihdoin myönsi asian.
”Olihan moni jo arvannutkin.”
Sisko lupasi pohjustaa uutista äidille, joka suhtautui asiaan lopulta hyvin. Hannu sai hänet vakuuttuneeksi, ettei muiden mielipiteillä ole väliä.
Työnantaja ei ollut tiedosta moksiskaan, eikä kylillä kukaan toljota, että ”tuolla se homo nyt menee”.
Ennen ulostuloaan Hannu testasi ajatusta ystävällään: ”Mitäs sanoisit, jos kertoisin, että seurustelen miehen kanssa?”
Vastaus kuului: ”Aha. Nyt eletään hei 2014-lukua.”
Ammattikouluiässä Hannu yritti seurustella tyttöjen kanssa, kunnes päätti pysytellä yksin.
”Olin jo päättänyt, että voin olla yksin loppuelämäni. Olin sinkkuna siihen asti, kun tapasin Tonin vuonna 2013.”
Sosiaalinen media on vähemmistöille kultaakin kalliimpi kanava etsiä vertaistukea ja tutustua ihmisiin. Hannukin löysi Toninsa somesta. Onneksi mielitietylle löytyi kokin töitä lähistöltä, joten pari pääsi muuttamaan yhteen.
Vaikka kaikki on sujunut hyvin, törmää miespari vähän väliä olettamuksiin ja loukkaaviin vitseihin. Vastikään kirurgi alkoi puhua ”ruotsalaisen miehen sormesta” käsileikkaukseen jonottavalle Hannulle. Ilmeisesti hän tarkoitti, että, jos kättä ei leikata, voi pikkurilli jäykistyä.
Hieroja puolestaan uteli morsiamen kuulumisia. Silloin Hannu ei tohtinut korjata asiaa.
”Pelkäsin, että tieto järkyttää niin paljon, että hierominen loppuu kuin seinään”, Hannu naurahtaa, vaikka tietää hyvin, että harvemmin kukaan järkyttyy.
Toiminnanjohtaja Mikko Väisänen Pirkanmaan Setasta on saapunut kahvittelemaan Hannun luokse. Hän työskentelee Sinuiksi-hankkeessa, joka auttaa ihmisiä käsittelemään seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiään.
Väisäsen mukaan maalta on vaikeaa löytää ihmisiä, jotka antaisivat kasvonsa asialle. Moni pelkää vaikeuksia.
Tukipalvelu pyrkii löytämään kaappiin juuttuneita nimenomaan maaseudulta, missä ulostulo saattaa olla vaikeampaa kuin kaupungissa. Piirit ovat pienet ja ulostulo arveluttaa.
Väisäsen mielestä on tärkeää, etteivät ihmiset joudu lähtemään seksuaalipakolaisiksi suurkaupunkeihin, vaan voivat elää missä haluavat.
Kahden isännän tai emännän tilan ei näinä päivinä pitäisi olla mikään ihmetyksen kohde.
Väisänen on työssään huomannut, että sateenkaaren taakse mahtuu pahoinvointia. On päihdeongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia. Monesti tilanne rauhoittuu, kun pääsee sinuiksi itsensä kanssa.
Palveluun tulee yhteydenottoja myös vanhuksilta, jotka kokevat, että aika on vihdoin kypsä. He ovat eläneet nuoruuttaan aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos ja mielisairaus.
Osalla on lapsia, jolloin tukihenkilön kanssa mietitään, miten ulostulo hoidetaan niin, että hekin pääsevät käsittelemään asiaa.
Väisänen tietää myös omasta kokemuksesta, ettei kaikki mene aina mukavasti. Hän on ”henkihieveriin asti” koulukiusattu. Kaapinovea oli äärimmäisen tuskallista raottaa.
Nykyäänkin nuoria joudutaan ohjaamaan turvataloihin, kun perhe ei otakaan viestiä vastaan hyväksyvin mielin.
Vanhukset puolestaan lavastavat kotejaan ennen kotihoidon saapumista. Kuvat edesmenneestä rakkaasta saatetaan piilottaa.
”Olisi tärkeää, että hoitoalalla työskentelevät tekisivät selväksi, että kaikki saavat asua ja olla miten tykkäävät.”
Tapoja tulla ulos kaapista on monenlaisia. Väisänen pitää Hannun valitsemaa someviestiä siinä mielessä erinomaisena, että ihmisille jää aikaa sulatella asiaa.
Erityisen palkitsevaa Väisäsen työssä on nähdä, miten vuosikausia raahattu kivireki irtoaa ihmisen selästä. Helpotus ja tyyneys on silminnähtävää.
Myös Hannulle on moni sanonut, että hän on nykyään iloisempi ja avoimempi
”On vapauttavaa, kun ei joudu koko ajan harkitsemaan, mitä sanoo.”
Lopulta on jokaisen oma päätös, haluaako julkistaa seksuaalisuuttaan. Esimerkiksi jääkiekkoilijoita on viime aikoina savustettu ulos kaapista.
”Suuntautuminen ei ole mitenkään oleellista harrastuksen tai ammatin kannalta”, Väisänen toteaa.
Lapin Kansan päätoimittajan pallin vuonna 2008 menettänyt Johanna Korhonen vei eteenpäin tärkeän ennakkotapauksen seksuaalivähemmistöjen kannalta. Korhonen elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa, minkä katsottiin johtaneen irtisanomiseen. Alma Media tuomittiin työsyrjinnästä.
Oikeus vahvisti sen, ettei ihmisiä ole sallittua syrjiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella.
Edellinen eduskunta puolestaan päätti myöntää homoille oikeuden avioitua. Muutos astuu voimaan maaliskuussa 2017.
Aika tuntusi olevan kypsä suvaitsevaisuudelle ja tasa-arvolle.
Katja Lamminen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
