"Jännitystekijä on, miten he pääsevät rajojen yli" – ukrainalaiset kausityöntekijät ovat saapumassa kiristyneestä poliittisesta tilanteesta ja koronasta huolimatta

Ukrainan poliittinen tilanne on kiristynyt ja korona jyllää, mutta ukrainalainen kausityövoima on näillä näkymin saapumassa Suomeen aikaisempien vuosien tapaan. Ukrainalaiset istuttivat mansikan taimia Salossa vuonna 2017. Kuva: Sanne Katainen

Kasvukausi lähestyy ja sen mukana kausityöt.

Ukrainan tilanne on kuitenkin yhä epävarmempi.

”Jännitystekijä on, miten työntekijät pääsevät rajojen yli”, kertoo Töitä Suomesta Oy:n toimitusjohtaja Riikka Koskinen. Viljelijöiltä huolestuneita yhteydenottoja on tullut jonkin verran.

Pandemiassa eletään omikron-muunnoksen aiheuttamaa uutta aaltoa, ja samaan aikaan otteet Venäjän ja Ukrainan rajalla ovat koventuneet.

Tilanteeseen nähden kausityöntekijöiden rekrytointi Ukrainasta Suomeen on sujunut hyvin.

Kyselyitä kiinnostuneilta työntekijöiltä tulee maaseudun työnvälitykseen ja henkilöstöpalveluihin erikoistuneeseen Töitä Suomesta Oy:hyn päivittäin.

”Näyttää siltä, että kausi lähestyy tilanteeseen nähden normaalisti”, kuvailee tilannetta kausityövoiman osalta MTK:n työvoimapalveluasiantuntija Kati Kuula.

Kausityövoimaa koskevista ohjeistuksista tälle kaudelle saadaan lisätietoa piakkoin.

Tällä hetkellä tilojen terveysturvallisuusohjeet ovat samat kuin viime vuonna. Kausityö katsotaan huoltovarmuuden kannalta merkittäväksi työksi, ja se on maahantuloperusteissa välttämättömien syiden listalla.

Vielä vuonna 2020 käytössä kausityövoimalle oli kiintiöt, mutta sittemmin niistä on luovuttu. Koronarokotustodistus ei ole välttämättömästä syystä maahan matkustavalle pakollinen, mutta ilman sitä koronatestejä pitää tehdä tiheästi.

Poikkeusaika on haastanut kausityövoiman ja myös sitä tarvitsevat viljelijät. Nyt takana on kuitenkin jo kahden kasvukauden verran kokemusta sopeutumisesta tilanteeseen.

Ukrainan koronatilanne on edelleen heikko. Viruksen aiheuttamia kuolemantapauksia on ollut yli 98 000.

Korona on heikentänyt maan työtilannetta. ”Jos keskipalkka on 300 euroa ja sekin viedään, on lähdettävä”, Koskinen sanoo.

Haasteita on koronatilanteen vuoksi myös Venäjältä tulevan työvoiman suhteen, mikä näkyy Itä- ja Kaakkois-Suomessa.

Ukrainan kriisi näyttää aukeamattomalta umpisolmulta, johon ei neuvottelukimarassa ole löydetty ratkaisuja.

Välitysapua Suomesta tarvitaan, sillä Ukrainan päässä kaikilla ei ole käytössään nettiyhteyksiä tai aktiiviseen työnhakuun tarvittavaa kielitaitoa.

Moni tulija on tottunut maksamaan Ukrainassa paikalliselle välittäjälle, mutta käytäntöön liittyy usein rahastusta ja epäselvyyksiä.

Tieto maatilan vapaista työpaikoista Suomessa kulkee yhä usein puheena tutulta toiselle. Kuula rohkaisee tiloja ilmoittamaan vapaista työpaikoistaan.

”Jos niitä ei ilmoiteta, tarve ei tule esille”, hän alleviivaa. Samalla uudetkin tekijät löytäisivät työpaikkoja.

Poikkeuksellista on, että ukrainalaisia hakeutuu nyt aiempaa monipuolisemmin eri tehtäviin. Rekrytointeja on tehty esimerkiksi valimolle sekä akku- ja autotehtaalle.

Monilla tiloilla ovat samat työntekijät olleet vuosia.

Yhdellä tilalla isäntä harkitsi jopa koko tilan myymistä ukrainalaiselle työntekijälleen. Työntekijän tyttöystävä ei kuitenkaan halunnut muuttaa pysyvästi Suomeen ja suunnitelma kariutui.

Ei ole kuitenkaan mahdotonta, etteikö Suomessa voisi tulevaisuudessa olla ukrainalaisten pyörittämiä tiloja.

Vertailukohdan voi Kuulan mukaan löytää Kanadasta, jossa on jopa oma lupaprosessinsa niille maahanmuuttajille, jotka tulevat maahan jatkajiksi tiloille.

Jatkajien löytäminen on Kanadassa haastavaa ja Kanadan maatalouden työvoima­kysymyksissä on paljon yhteistä Suomen kanssa, Kuula pohtii.

Ukraina on iso maatalousmaa, josta löytyy ihmisiä, joilla on ammattitaitoa vaativampiinkin tilojen töihin.