Taiteilija Sanna Saarinen näkee romuissa kauneutta: ”Haluan antaa katsojalle mahdollisuuden nähdä taiteen omasta näkökulmastaan”

Sanna Saarinen käyttää materiaalina paljon puuta, metallia ja tekstiiliä. Kuvassa taideteos nimeltä Kotokorpin poikanen, josta piti tulla alun perin enkeli. Kuva: Carolina Husu

Taiteilija Sanna Saarinen käyttää taiteessaan tuttuja tavaroita. Vanhojen maatalouskoneiden ja mopojen osat ja muut pitkään palvelleet romut muuttuvat Saarisen käsissä taiteeksi.

Romujen lisäksi taiteilija käyttää materiaalina tekstiiliä ja puuta.

Saarinen on nykyään mukana ITE-taiteilijoiden joukossa. Termi ITE-taide tulee sanoista Itse Tehty Elämä.

ITE-taiteilijat ovat perinteisesti itseoppineita taiteilijoita. Saarisella ei ole taidealan koulutusta, mutta hänellä on käsityöalan koulutuksia, ja tekniikat ovat hänen taiteessaan tärkeitä.

Romuja löytyy rompetoreilta, kirpputoreilta ja metallinkeräyksistä.

Inspiraation Saarinen löytää arkielämästä ja elämänkokemuksistaan. Saarinen on tehnyt esimerkiksi paljon lintuteoksia, joissa linnut kuvastavat karikatyyrisesti erilaisia ihmisluonteita. Taiteessa näkyy myös vaikeita aiheita, mutta niitä käsitellään huumorilla.

”Taideteoksilla ei ole tarkkoja nimiä, koska haluan antaa katsojalle mahdollisuuden nähdä taiteen omasta näkökulmastaan. Haluan luoda taidetta ihan tavallisille ihmisille.”

Metallin käsittelyyn Saarinen saa apua mieheltään. ”Tästä on tullut meille yhteinen harrastus”, hän naurahtaa.

Metallityöt Saarinen tekee ulkona katetussa työtilassa.  Kuva: Carolina Husu

Metsän keskellä asuvan taiteilijan ateljee on kotona Eurassa.

Metallityöt tehdään ulkona, kun käytetään kulmahiomakonetta tai hitsauslaitteita.

Suuri osa uusista teoksista on tarkoitettu pidettäväksi ulkona. Teosten kokoaminen vaatii mielikuvitusta ja monenlaista osaamista, koska niiden täytyy kestää sadetta ja pakkasta.

Tällä hetkellä kotipihalla on työmaa, kun Saarisen pitkäaikainen haave omasta veistospuistosta on toteutumassa.

Ensi keväänä valmistuvan veistospuiston yhteyteen rakennetaan kahvila ja galleria. Toiveena on kestitä vierailuryhmiä ja pitää puistossa musiikkitapahtumia ja teemapäiviä.

Hymy-taideteos on esillä Parkanon ITE ja Ötökkä -näyttelyssä Parkanon taidekadulla. Kuva: Carolina Husu

Taiteilijoiden elanto on niukkaa, mutta Saarinen on alanvalintansa tehnyt. Taiteilijan tilipussi karttuu monista puroista. Taiteilijan työn ohella hän muun muassa opettaa kudontaa kansalaisopistoissa.

Työaikaa kuluu myös apurahojen hakemiseen.

”Kulttuurin merkityksestä puhutaan paljon, mutta se on sanahelinää. Se ei näy taiteilijoiden arvostuksessa ja toimeentulossa. Kai sitä sitten vaan täytyy olla vähän hullu, että tekee taidetta”, Saarinen toteaa.

Vuodet ovat opettaneet säästeliääseen elämäntapaan.

”Taiteen tekeminen on onneksi hauskaa. Teokset ovat aina uniikkeja. Olisi tylsää, jos aina toistaisi samaa. Myös haasteet materiaalien yhdistämisessä pitävät motivaatiota yllä.”

Taiteilijalla on kotipihalla romuvarasto, jossa on aarteita joka lähtöön.  Kuva: Carolina Husu