Vuonna 1939 Sallan rintamalle lähti Satakunnan Kiikasta jouluinen viesti: poika on syntynyt. Taistelut olivat kiivaita, eikä vastausta kuulunut. Rauha Prihti lähetti miehelleen Eerolle vielä uuden kirjeen ja kolmannenkin. Lopulta Kiikaan tuli vastauskirje, jossa Eero kysyi, kuinka monta poikaa oikein on syntynyt.
Hieman huumoria tarvittiin, koska ajat olivat vaikeat. Sitran entisen yliasiamies Aatto Prihtin varhaislapsuutta väritti sota.
Pienen pojan mieleen on piirtynyt muisto siitä, kuinka naiset kokoontuivat pihalla katsomaan, kun pappi ajoi pihatiellä heitä kohti. Vielä on tapahtunut jotakin, jollekulle tulee vielä suruviesti. Pihapiirissä asuneen siirtokarjalaisen mummon poika oli kaatunut viikko sodan loppumisen jälkeen neuvostotykistön niin sanottuun harhalaukaukseen suomalaisten marssiessa kohti uutta rajaa.
Kansakoulun jälkeen vanhemmat päättivät, että poika on käynyt tarpeeksi kouluja. Nyt hänestä esikoisena tehtäisiin sukutilan jatkaja. Tilalle valittiin uusi tuotantosuunta; pojasta tulisi sokerijuurikkaan viljelijä.
Keskimmäisen veljensä kanssa Prihti harvensi juurikkaita. Maa oli savista ja työ epämukavaa. Veli karkasikin pian ojan penkereelle syömään mansikoita ja ilmoitti aikovansa suunnitella koneen, jolla työn voi tehdä. Sellaista ei koskaan syntynyt, mutta myöhemmin Timo Prihti teki elämänuransa leikkuupuimureiden ja metsäkoneiden parissa toimitusjohtajana.
Esikoisen juurikasviljely ei ilmeisesti vakuuttanut vanhempia, sillä he muuttivat suunnitelmiaan pojan suhteen.
"Vanhemmat katsoivat, etten pysty itseäni työnteolla elättämään, ja päättivät, että herraksi täytyy lukea", Aatto Prihti sanoo vuosikymmeniä myöhemmin Helsingissä Töölössä toimistossaan.
Sana houkuttelu toistuu Prihtin puheessa usein. Armeijakavereiden houkuttelu sai Prihtin kauppakorkeakouluun, myöhemmin professori Jaakko Honko houkutteli akateemiselle uralle. Senkin jälkeen häntä on houkuteltu menestyksekkäästi. Orion yhtymän pääjohtajan tehtävään häntä pyydettiin, Sitraan häntä kysyivät Raimo Sailas ja Ilkka Kanerva.
Historia oli aina kiinnostanut Prihtiä, joten ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän aloitti historian opinnot Turun yliopistossa. Talvella hän aloitti asepalveluksensa. Kauppakorkeakoulussa opiskelevien tupakavereiden myyntipuhe kolmen vuoden opinnoista, joiden jälkeen olisi varma työpaikka, tehosi, ja Prihti vaihtoi humanistin uran kaupalliseen.
Kun Prihti väitteli tohtoriksi, aihe, kuinka konkurssia voi ennustaa taseesta, kiinnosti kovin. Häntä pyydettiin pitämään satoja esitelmiä aiheesta. Aiheesta olisi ollut mahdollista luoda kokonainen ura.
Prihtin yliopistouraan kuuluu kauppakorkeakoulun lisäksi myös ajanjakso Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Siellä hän työskenteli elintarvike-ekonomian professorina.
"Professuuri oli lahjoitusprofessuuri. Tarkoituksena oli rakentaa liiketoimintaosaamista sen hyvän tuotetietouden päälle, mitä Viikissä tehdään."
Kauppakorkeakoulusta tuli pysyvä osa hänen elämäänsä. Kauppakorkeakoulun kanslerina Prihti toimi yhdeksän vuotta.
Yliopistosta hän siirtyi Orionin pääjohtajaksi vuonna 1991. Prihti oli ollut Orionin hallituksessa vuodesta 1984, joten yritys oli hänelle tuttu. Hänen aikanaan Orionin ja hiljattain hankitun Farmoksen tuotekehitystä yhtenäistettiin ja yrityksen ydinosaamisalueita määriteltiin uudelleen, muun muassa Chymos myytiin.
"Se verkosto, joka minulle tuli Suomen lääkäreihin ja apteekkeihin oli valtava laajennus."
Uran huipennus oli se, kun tarjoutui mahdollisuus ryhtyä Sitran yliasiamieheksi. Sitrassa oli mahdollista yhdistää akateeminen osaaminen liikkeenjohdon taustaan.
Prihtin johdolla Sitrassa tehtiin innovatiivista toimintaa, esimerkiksi pienimuotoisia kokeiluja. Maakuntakokeilussa työttömäksi jääneet pankkivirkailijat opettivat ikääntyneitä käyttämään pankkipalveluja tietokoneella. Tutkittiin myös, miten ympäristöstä saisi esteettömämmän.
"Nyt kun on kulunut 20 vuotta, bussit niiaavat alas ja rappujen varrella on liuskat. Toteutumat ovat pitkiä rakenteellisissa asioissa", Prihti sanoo.
Prihtin kaudella Sitrassa pohdittiin yhteiskunnan menopaineita, kuten ikääntymistä ja terveydenhoitoa. Tuolloin Sitrassa linjattiin, että se pyrkii siihen, että tavallisella suomalaisella olisi nykyistä parempi tulevaisuus.
"Minusta linjaus on edelleen hyvä. Tämän päivän haaste on suomalaisten ikääntyneiden suuri joukko. Velkaa ei voida ottaa loputtomasti. Tutkimuspanostusta tulisi kohdentaa siihen, että uusista trendeistä, kuten ilmastonmuutoksesta, saataisiin nopeasti uutta työllistävää yritystoimintaa. Jos keksisimme keinoja, joita myydä muille ja auttaa. Siinä voisi olla yksi Suomen mahdollisuus."
Prihtin työuralle mahtuu myös lukuisia sivutoimia, asiantuntijatehtäviä, hallituksen jäsenenä toimimista, kirjahankkeita ja apurahojen jakamista.
"Ne olivat hyviä näköalapaikkoja. Apurahahakemuksia katsellessa näki, mikä nuoria tutkijoita kiinnostaa, mihin suuntaan ollaan menossa. Siinä pysyi itsekin ajan tasalla", hän sanoo.
Hänen puheessaan vilahtelevat tunnetut vaikuttajanimet ja merkittävät poliittiset näyttämöt. Milloin ollaan Saariselällä, milloin taas Nobel-juhlissa. Linnan juhlissa Prihti on nähty lukuisia kertoja, eri presidenttien aikana.
Hänellä ollut myös aikaa hyväntekeväisyystyölle Pelastakaa lapset -järjestössä, jossa hän toimi vuosia tilintarkastajana.
Prihtiä tuntevat luonnehtivat häntä loistavaksi seuramieheksi, jonka elämässä musiikki on aina ollut tärkeää. Haastattelun lomassa hän antaa tästä näytteen. Hän soittaa kitaralla oman sävellyksensä satakuntalaisen runoilija Kaarlo Sarkian runoon Viaton, jonka myös laulaa.
Prihtin tuntevat kuvailevat häntä merkittäväksi taustavaikuttajaksi Suomen politiikassa ja taloudessa, joka tähtää yhteiseen etuun. Johtajana hän arvosti alaisiaan ja nautti itse arvostusta. Prihtin tapaa hoitaa asioita kuvataan hyvin rauhalliseksi, keskustelevaksi ja ymmärtäväksi. Nykyinen vallalla oleva keskustelukulttuuri onkin hänestä erittäin valitettava.
"Minulla olisi toivomus, että tutkitun tiedon roolia päätöksen teossa jaksettaisiin viedä eteenpäin. Se on vaikeaa tänä päivänä somekulttuurissa, joka ei perustu tietoon, vaan tunteisiin."
Vaikka Prihti on ollut jo tovin eläkkeellä, on hän edelleen monessa mukana. Haastattelua edeltävänä päivänä hän on ollut Jyrki Kataisen sisääntulojuhlallisuuksissa. Katainen on aloittamassa yliasiamiehenä vuoden alussa.
"Hän on varmasti hyvä tehtävässä. Hänellä on hyvät verkostot maailmalla ja Sitran tulee olla nykyisin hyvin perillä kaikesta mitä tapahtuu. Uskon, että Jyrki on siinä paikallaan."
Nyt aikaa on myös kulttuurille: konserteille, kirjailloille ja teatteriesityksille sekä ystäville. "Ystäväpiirini on laaja, mutta se on alkanut harventua kovaa vauhtia. Tämä on sitä luopumisen aikaa, se konkretisoituu."
Liikunta on myös tärkeää, hän käy ikämiesten jumpassa ja viettää lomaviikkoja Vierumäellä kuntoillen.
"Mielestäni tasapainoiseen elämään kuuluu fyysistä, henkistä ja hengellistä ponnistelua yksilöllisesti painottaen. Hengellinen ponnistelu auttaa tulemaan toimeen itsensä kanssa."
Annikki-vaimon kanssa on nyt aikaa matkustella paljon. Lastenlasten kanssa on mahdollista viettää aikaa, toisin oli omien lasten kanssa kiireisten työvuosien aikana. Haastattelun jälkeen Prihti hakee 13-vuotiaan pojantyttärensä koulusta ja vie hänet taitoluisteluharjoituksiin, kuten monena muunakin päivänä.
"Perheen hoitaminen jäi vaimoni harteille, nykymaailmassa tällainen ei enää ole mahdollista. Olen hänelle kiitollinen."
Aatto Prihti
Syntynyt 27.12.1939 Kiikassa, Satakunnassa.
Koulutus: kauppatieteiden tohtori.
Sitran yliasiamiehenä 1997-2004, Orion Yhtymän pääjohtajana 1991-1996.
Elintarvike-ekonomian professori 1984-1991 Helsingin yliopistossa, Helsingin kauppakorkeakoulun kanslerina vuodet 1995-2004.
Toiminut hallituksen puheenjohtajana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä.
Toiminut Jenny ja Antti Wihurin rahaston hallituksen puheenjohtaja.
Perhe: puoliso, kaksi aikuista lasta, neljä lastenlasta.
Harrastukset: Musiikki
