Video: "Sanoin, että tuohitöitä en jätä, vaikka naimisiin mentäisiin"

Sulkavalaiset Tauno ja Vieno Teittinen tekevät talviaikaan tuohitöitä joka päivä. Kuva: Saara Lavi

Tuohisormus syntyy hetkessä, mutta sillä solmitut kihlat eivät sanonnan mukaan kestä. Kuva: Saara Lavi

"Täällä on kuulkaa välillä pitkään hiljaista, kun kumpikin tekee tuohityötä", 70-vuotias Vieno Teittinen kertoo pariskunnan kodissa Sulkavalla.

"Vaikka onhan ne tärkeimmät jo ehditty 40 vuodessa puhua", Tauno Teittinen, 72, lisää virnistäen.

Tuohesta syntyy vuodessa kymmeniä tilaustöitä. Suosituimpia ovat viime aikoina olleet iltalaukut. Samanlainen on nähty myös presidentin puolison Jenni Haukion käytössä.

Myös tabletin suojakoteloita sekä perinteisiä tuohikontteja tilataan, samoin pikkuisia tuohivirsuja vauvalahjoiksi.

Ulkomaillekin tilattaisiin, mutta siitä pariskunta on kieltäytynyt.

"Välillä mietitytti, pitäisikö sulkea kotisivut. Tilaustöitä oli jatkuvasti. Tuohitöiden tekijöitä on aika vähän", Tauno kertoo.

Tuotteita tehdään myös varastoon, muun muassa perinnetapahtumissa myytäväksi. Myös joulun alla kysyntää riittää, mutta oikeastaan kiire alkaa jo toukokuussa, jolloin tuohta kerätään metsästä.

"Ensi kerätään tuohet, sitten tehdään vastoja. Sitten kerätään marjoja, tehdään varpuluutia ja syksyllä sitten punotaan. Ei vaivaa kaamosmasennus, kun syksyn tullessa pääsee tuohien kanssa touhuamaan. Tämä on ihanaa hommaa, ei kyllästytä koskaan."

Jouluksi tupa rauhoittuu. "Minun joulu alkaa siitä, kun saan tilaustyöt tehtyä. Jouluksi siivoan tuohet pois", Vieno sanoo.

Tuohi valloitti Vienon jo yli 50 vuotta sitten. Hän oppi punontaan isänsä päretöitä vierestä seuratessa. Kädet olivat liian hennot päreen punomiseen, mutta tuohi taipui helpommin. Ensimmäiset työt hän teki 12-vuotiaana öljylampun valossa.

"Sanoin Taunolle aikanaan kun rakastuttiin, että tuohitöitä en jätä. Enkä jättänyt. Tuohisormuksesta sanotaan, ettei sillä lempi kestä kuin yhden illan. Meidän on kestänyt jo 40 vuotta, mutta sormukset eivät olekaan tuohesta."

Innostus tarttui pari kymmentä vuotta sitten myös aviomieheen. Hän opetteli taidon pikkuhiljaa. "Joskus tuntui, ettei tule valmista, mutta onhan sitä alkanut tulla", Tauno toteaa.

Vieno voitti tuohitöiden Suomen mestaruuden vuonna 2002 ja Tauno kymmenen vuotta myöhemmin. Kilpailussa pitää tehdä omasta materiaalista työ mallin mukaan ilman ohjeita.

Taitava pariskunta jakaa osaamistaan mieluusti myös muille työnäytöksillä, kouluvierailuilla ja kursseilla. "Mukava olisi, että perinne säilyisi."

Tuohi kerätään itse lähiseudun puista. "Kiitollinen saa olla metsänomistajille, että ovat antaneet kerätä tuohta ennen hakkuita", Vieno sanoo.

Tuohi irtoaa parhaiten kesän alussa, ennen juhannusta. Viime kevät tosin oli niin aikainen, että tuohikin piti kerätä jo toukokuun lopulla. "Viidessä päivässä keräsimme noin sadasta rungosta", Tauno sanoo. Yhden puun tuohista riittää tarpeita suunnilleen yhteen leipäkoriin.

Tuohi irrotetaan puun rungoista levynä, mahdollisimman ylhäältä alas asti. Sitten se kuivatetaan. Kuivasta tuohesta irtoaa monta eri kerrosta, jotka sopivat erilaisiin töihin ja ovat hieman erivärisiä.

Päällimmäiset kerrokset menevät sytyke- tai askartelukäyttöön. Muista ohuista kerroksista punotaan esimerkiksi pikkuisia tähtiä ja sormuksia. Kontteihin ja virsuihin valitaan jämäkämpi materiaali.

Tärkeää on, että tuohi on taipuisaa. Pujottelussa voi käyttää apuna mehiläisvahan ja vernissan sekoitusta helpottamaan työtä.

Koivu, josta tuohi on irrotettu, on kaadettava joko poltto- tai kuitupuuksi. Parhaita tuohipuita ovat lehtopaikoissa kasvaneet koivut.

Tuohen leikkuu nauhoiksi on tehtävä huolella, sillä esimerkiksi virsujen teossa puoli milliä tuohisuikaleen leveydessä vaikuttaa yhden kokonumeron verran valmiiden virsujen koossa. Teittiset käyttävät apuna nahan halkaisulaitetta, joka hankittiin kulttuuriapurahalla.

"Se on helpottanut materiaalin valmistelua paljon", Tauno kiittelee.

Työ jatkuu, eikä lopettaminen käy mielessäkään, pariskunta vakuuttaa.