Pastori Rantanen on Suomen ainoa ”kalapappi”

Niko Rantanen (oik.) sanoo sisäistäneensä kalastuksen salat oppi-isänsä Kalevi Savukosken kisällinä. Venettä ohjaa Eemeli Rantanen. Kuva: Anne Anttila

Kuluva kalastuskausi alkaa olla pyhäjokisen Niko Rantasen kohdalla loppusuoralla.

"Ahvenen ja siian verkkopyynti alkaa huhtikuussa ja päättyy marraskuun alkuun. Syksyllä kalastus jatkuu lippoamalla. Olen opetellut myös jään alta kalastamista, mutta vielä tässä vaiheessa talvikausi menee verkkoja paikkaillen”, Rantanen selvittää.

Hän sanoo olevansa 2-luokan kalastaja eli kansankielellä sanottuna puoliammattilainen.

"Kalastuksen osalta kolmen vuoden liikevaihto jää alle kymppitonnin, joten toistaiseksi jatkan kakkoslisenssin miehenä.”

Meri on saanut Rantasesta pitävän otteen.

"Olen Kaarinasta kotoisin, joten elämäni on vierähtänyt meren rannalla. Olen aina ollut kiinnostunut kalastuksesta, mutta sen luonne alkoi aukeamaan vuonna 2003, jolloin minut valittiin Pyhäjoelle seurakuntapastoriksi. Innostuin omatarvekalastuksesta ja niinhän siinä kävi, että kaksi vuotta myöhemmin istuin jo ammattikalastajan veneessä.”

Rantanen kehuu vuolaasti oppi-isäänsä Kalevi Savukoskea.

"Seurakuntapappina pääsin hyvin irrottautumaan vesille. Usein ennen töihin menoa kävin nostamassa verkot. Kun hommat oli tehty, vaihdoin saappaat pikkukenkiin ja palasin töihin.” Kalastus istui papin rooliin jo tuolloin hyvin luontevasti.

Verkot ovat ammattikalastajan suurimpia investointeja, sillä niitä tarvitaan sadoista metreistä kilometriin. Kuva: Anne Anttila

Mestarin opissa Rantanen pääsi tutustumaan verkkokalastuksen saloihin pintaa syvemmältä.

"Solmuista lähdettiin liikkeelle, sillä verkkokalastuksessa vaaditaan kädentaitoja ja sorminäppäryyttä. Nämä kehittyvät vain harjoittelemalla. Alussa ahvenen verkosta irrottamiseen meni jopa minuutti, mutta nykyään kala napsahtaa irti muutamassa sekunnissa.”

Niin, ja kyllähän kalastajan täytyy kestää myös merenkäyntiä. Alkuun pyörähti papinkin aamupala herkästi aaltojen sekaan, Rantanen muistelee naureskellen.

Oma kiinnostus vahvistettuna hyvän oppi-isän neuvoilla kuljettivat Rantasta eteenpäin ja vuonna 2017 nousi pintaan ajatus omasta veneestä ja ammattimaisesta kalastuksesta.

"Halusin samanlaisen verkkoveneen kuin oppi-isälläni. Tehtävä ei ollut helppo, sillä kyseisiä kurikkalaismalleja on harvoin saatavilla.”

Neljä vuotta sitten kalastaja Rantanen löysi omansa.

"Leveä kurikkalaismalli tottelee aallokossakin hyvin. Vaikka vene on hidas, se on hallittavuudeltaan kuitenkin toimiva ja vakaa. Veneeseen voi halutessaan laittaa myös verkkovetokoneen, mutta käytännössä tämä on yhden ihmisen kalastettava.”

Suositun kurikkalaismallin vahvuuksiin lukeutuu se, että venettä voi tarvittaessa vaikka soutaa.

Pastori Rantanen harjoittaa pääsääntöisesti verkkokalastusta. Mukana ahvenen ja siian pyynnissä on usein myös poika, Eemeli Rantanen. Kuva: Anne Anttila

Ennen puoliammattilaiseksi siirtymistään Rantanen kalasteli vain itselleen.

"Siinä vaiheessa kun vene, mies ja verkot toimivat yhteen, hain tarvittavat luvat ja aloitin ammattikalastuksen. Siirtyminen harrastelijasta puoliammattilaiseksi oli yllättävän helppoa. Tarvitaan vain ilmoitus ja veneen rekisteröinti ammattikäyttöön. Puoliammattilaisena kuulun 2-luokan kalastajiin, joilta ei velvoita kirjanpitoa, sillä kolmen vuoden keskimääräinen liikevaihto jää alle 10 000 euron. Ainoastaan saalis täytyy merkitä muistiin.”

Joustava siirtyminen ammattimaisempaan toimintaan on lisännyt entisestään pastori Rantasen kalastusintoa.

"Osaaminen ja aluetuntemus ovat tässä työssä suureksi eduksi. Henkilökohtaisesti pidän kirjaa muun muassa tuulen suunnista, veden korkeudesta ja parhaista kalapaikoista."

Pyhäjoen kalastavalla papilla on takanaan nyt kaksi kautta puoliammattilaisena.

"Ja ennen kaikkea mukavat kaksi kautta. Verkkoja on investoitu sen verran, että ahventa ja siikaa on noussut myytäväksi asti. Siika menee pääasiassa paikallisille, mutta ahvenen toimitan fileoituna Hätälä Oy:lle.”

Kalastus on pastorille silta henkisen hyvinvoinnin lähteelle.

"Arvostan merta, alan ammattikuntaa sekä meren antimia. Olen tavattoman kiitollinen, että saan toimia kaiken muun ohella osa-aikakalastajana. Tämä on etuoikeus ja ennen kaikkea suuri kunnia.”

Vaikka Rantanen viihtyy vesillä, päätyönään hän toimii Kalajoen Kristillisen Opiston rehtorina.

"Olen monessa mukana. Kuulun puolivakinaiseen palokuntaan, tuuraan kirkkoherraa ja pyydettäessä toimitan muita kirkollisia tehtäviä. Lisäksi toimin kunnanvaltuuston puheenjohtajana ja kesäisin Kallankareilla karikokouspappina. Kalastus sopii erinomaisesti nykyiseen elämäntilanteeseen ja katkaisee mukavasti arjen hektisyyden. Lisäksi lapset ovat isoja ja kissatkin kasvaneet, joten myös perhe mahdollistaa puolisäännöllisen verkoille vetäytymisen.”

Kalastavan pastorin tulevaisuus on rakennettu uusilla ideoilla.

"Tykkään haastaa itseni ja opetella siinä samalla uutta. Jos kaikki sujuu mallikkaasti, ensi kesänä ajattelin laittaa pönttöön tulet ja myydä kotoa käsin savustettua siikaa. Mielessä on käynyt myös pohjarysällä pyynti, mutta tämä vaatii kohtalaisen isot alkuinvestoinnit.”

Rantanen ilmaisee kiitollisuutensa siitä, että perheen 16-vuotias Eemeli-poika viihtyy isänsä mukana verkoilla.

"Hän nukkui jo pikkupoikana verkkopaljussa ja söi kerran puolikkaan silakan raakana. Kalastus on pojalla sen verran verenkierrossa, että Eemeli on jo valmis kalastaja ja isän paras kisälli.”