Bongattu: Lampaansyöjät, Kekkonen ja perässäuimarit sekä Kosygin – Hiekkasärkkien boomer on todistanut legendaariset tapaamiset

Kekkonen, Yppärilä, Kekkonen. Dyynin alakerta kertoo pilke silmäkulmassa rakennuksen kuuluisista vieraista. "Kekkosen tietävät kaikki", Aulis Yppärilä sanoo. Club Kekkosen kuvat ovat Tommi Mähösen käsialaa. Kuva: Johannes Tervo

"Etsi Hiekkasärkiltä se ravintola, jossa ne kaksi äijää tapaavat siinä elokuvassa ennen kuin lähtevät lampaita jahtaamaan. Se elokuva on Areenassa”, pomo antoi juttuaiheen, kun kerroin meneväni Kalajoelle.

Kaksi äijää Hiekkasärkillä? Elokuva? Lammasjahti?

Sepe ja Valtteri!

”Operaatio lampaansyöjät alkaa maanantaina. Hio puukko ja valkosipulin kynnet teräviksi. Liitto Kalajoen matkailumajalla sunnuntai-illalla.”

Sepen sähke Valtterille on Veikko Huovisen (1927–2009) Lampaansyöjät-romaanissa sivulla 9.

Romaanissa? Tarkistusvilkaisu nimiösivulle kannattaa, kyseessä on ”Suomalainen reippailutarina”.

Juonenpunojankadulle lähetetty sähke tavoittaa Valtterin, tapaaminen toteutuu sivulla 16:

He kättelivät, veivasivat kättä.

”Sinäkö taas tulit, perkele, Pohjolaan retkeilemään”, huudahti Sepe mielissään.

”Minähän tulin, minä tuleskelin”, sanoi Valtteri, tukevahko korkeaotsainen mies, oppiarvoltaan Bachelor of Science.

Hanna Saari ja Aulis Yppärilä istuutuivat paikalle, jossa Sepe ja Valtteri nauttivat illallisensa Lampaansyöjien elokuvaversiossa. Kuva: Johannes Tervo

Lampaansyöjät ilmestyi 1970. Silloin maja oli jo muuttunut hotelliksi.

”Huovinen kirjoittaa matkailumajasta taiteilijan vapaudella, ja Kalajoen Matkailumajan nimellä toiminta toki oli alkanut vuonna 1964”, Hanna Saari kertoo.

Hän on osakas Hiekkadyyni Oy:ssä, jonka Dyyni-ravintola on nykyisin vuokralaisena samoissa tiloissa kuin matkailumaja aikoinaan.

Saaren yrittäjäkumppanit ovat Aulis Yppärilä ja Teemu Knuutila. Kolmikolla on Hiekkasärkillä kaksi muutakin ravintolaa: irkkubaari Sandy Kelt ja kesäravintola Beach Bar Surffari.

Huovisen reippailutarina oli lukijoiden mieleen. Kirja kävi kaupaksi niin hyvin, että Lampaansyöjiä alettiin sovittaa valkokankaalle pikavauhtia.

Seppo Huunosen ohjaaman elokuvan ensi-ilta oli marraskuussa 1972. Tuona vuonna teatterilevitykseen tulleista kotimaisista Lampaansyöjät oli runsaalla 340 000 katsojallaan ylivoimaisesti suosituin.

Filmi näyttää kiinnostavan Yle Areenassakin, jossa katsojia on kertynyt lähes 240 000. "Veikko Huovisen romaaniin perustuva komedia ystävyydestä, kesälomanvietosta ja lampaansyönnistä", Yle esittelee.

Huovinen ei ollut tyytyväinen elokuvaan.

”Huunonen ei kuunnellut mielipiteitäni. Hän oli liian suuri mestari, ja filmiin ympättiin lukuisia mauttomuuksia, joita en allekirjoita”, Huovinen kirjoittaa vuonna 2001 ilmestyneessä muistelmateoksessaan Muina miehinä.

Huunosen filmiryhmä kuvasi Kalajoellakin totta kai. Lampaansyöjäkaksikko eli Sepe ja Valtteri tapaavat Särkillä: katsastavat maisemat, illastavat, puhuvat juttujaan, yöpyvät ja polkaisevat seuraavana aamuna Saabin vauhtiin.

Metsänhoitaja Sepeä näytteli Heikki Kinnunen, toimistomies Valtterin roolissa oli Leo Lastumäki.

Sepen ja Valtterin sekä Kinnusen ja Lastumäen kohtaamiset kuuluvat Hiekkasärkkien Tuomipakoilla sijaitsevan hotelli-ravintolan legendaarisiin tapaamisiin.

Pysähtyneisyyden ajasta ei ole tietoakaan, kun UKK survoo tallaa kohti konehuonetta. Mukaansa hän on saanut yhden toverin. Kuva: Johannes Tervo

Politiikan raskassarjalaiset rentoutuivat samassa paikassa jo vuosia ennen lampaansyöjiä.

Kuutospitoisena päivänä 16.6.1966 Kalajoen Matkailuhotelli tarjosi palveluitaan presidentti Urho Kaleva Kekkoselle (UKK) ja hänen vieraalleen, silloisen Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtajalle eli meikäläisittäin pääministerille Aleksei Nikolajevitš Kosyginille.

Valtionyhtiö Rautaruukki isännöi tapaamista, jonka ohjelmassa oli saunominen, uinti ja päivällinen.

K-linjan kesäpäivään osallistui perässäuimareitakin, ainakin Suomen silloinen ulkoministeri Ahti Karjalainen (kesk.).

Seinien tauluissa on paljon tietoa ravintolan historiasta. "Yösydän oli naposteluannos, jollaisen pystyi tilaamaan vielä ravintolan sulkeutumisen jälkeenkin", Hanna Saari kertoo. Kuva: Johannes Tervo

Lehtileikkeet ja kuvat Dyynin seinillä todistavat korkeiden vieraiden viihtyneen Pohjanlahden rannalla. Ystävyyden, yhteistyön ja avunannon linjauksia on epäilemättä lujitettu.

Yhä syvemmälle poliittiseen lähihistoriaan pääsee portaita pitkin: Dyynin alakerrassa on on Club Kekkonen.

”Lisää bassoa”, vaatii erittäin paljon UKK:ta muistuttava mies seinän kuvassa, joka on Tommi Mähösen taidokasta käsialaa.

Karaokebaarin yhdellä sivulla kiitää liekkikylkinen limusiini, jonka kuski on ilmetty Urho.

Pitkän kaaran takapenkillä hilluu tummakulmainen mies luu ulkona. Väkevästi viihteellä oleva kaveri on tosi paljon samannäköinen kuin muinoisen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri, toveri Leonid Brežnev.

”Onpa erikoinen paikka. Ei voi olla totta”, kertoo Aulis Yppärilä baarivieraiden kommentteja.

Vanhempien kansalaisten päässä seinämaalausten hahmot ovat kuin tatuoituna, mutta aukeaako Urho-luokan kuvasto milleniaaleille ja heitäkin nuoremmille?

”Kekkosen tietävät kaikki", Yppärilä sanoo.

"Dyyni on disko ja yökerho sekä tilausravintola", Hanna Saari sanoo. "Lisäksi tästä on kätevä järjestää palvelut viereisen hiekkarannan lukuisille kesätapahtumille", Aulis Yppärilä kertoo. Kuva: Johannes Tervo

Palataan päivällispöytään. Mitä Kekkoselle ja Kosyginille tarjoiltiin? Nauttivatko arvovieraat lammasta?

"Ei, vaan siikaa ja härkää”, Hanna Saari sanoo ja näyttää taulua Dyynin ravintolasalin seinällä.

Kehyksiin aseteltu menyy kertoo päivällisen kulun: siikaa raahelaiseen tapaan, marinoitu häränfilee kesäsalaatin kera, lakkoja kermavaahdon kera ja lopuksi kahvit.

Kuivin suin ei tietenkään syöty. Juomina olivat suomalainen vodka, Huesgen’s Piesporter Gold, Chateau Kirwan 1961 ja Saint Martin Madeira sekä liköörejä.

Matkailuhotellia johti tuolloin neiti Hilkka Nortimo.

"Alkoholilainsäädäntö oli siihen aikaan erittäin tiukka. Hilkka Nortimo oli anonut Kalajoen kunnanvaltuustolta lupaa tarjoilla Kekkoselle ja Kosyginille oluet myös hotellihuoneisiin, joissa he odottelivat päivällisen alkua", Saari kertoo.

Valtuusto ei poikkeuslupaa myöntänyt.

"Niinpä edes Kekkosen Urho ei saanut huoneeseensa yhtä olutta. Kosyginista nyt puhumattakaan.”

Vieraat eivät yöpyneet Kalajoella. Kesäisenä iltana – vai oltiinko jo yön puolella? – Kekkonen seurueineen matkusti Ylivieskaan, josta taival jatkui junalla kohti Helsinkiä.

Matkailuhotelli halusi taata, että suomalais-neuvostoliittolainen suvisymposio Särkillä onnistuu sataprosenttisen varmasti. Niinpä hovimestariksi värvättiin kovan luokan ammattilainen Taisto Vainio, joka työskenteli viiden tähden The Connaught -hotellissa Lontoon Mayfairissa.

”Hännystakki ja valkoiset hansikkaat”, Saari kuvaa The Connaught -hotellin henkilökunnan työpukukoodia.

Lontoosta Kalajoelle saapunut Vainio tykästyi merellisiin maisemiin niin, että asettui Hiekkasärkille pitemmäksi aikaa, Saari kertoo.

Tästä sopasta voi mennä sekaisin. Ainakin pakki. Kuva: Johannes Tervo

1960-luvun alkupuolella rakennettu ja vuonna 1964 käyttöönotettu hotelli-ravintola solahtaa sujuvasti boomereiden ikäryhmään, kun englannin kielen sanaa käytetään amerikkalaisittain: Yhdysvalloissa boomer tarkoittaa vuosina 1946–1964 syntyneitä. Baby boomer -sukupolven suomalainen vastine on suuret ikäluokat, joihin luetaan vuosina 1945–1950 syntyneet.

Matkailumaja edusti valmistuessaan Hiekkasärkkien modernia aikaa. Rakennus sijoitettiin Tuomipakoille, Kalajoen matkailun alkupisteeseen.

Tuomipakoille ja viereisille Herrainpakoille on kokoonnuttu ikimuistoista ajoista hiekkarantaa, merta ja upeita auringonlaskuja ihastelemaan. Viihtymään ja kanssaihmisiä tapaamaan.

Tuomi- ja Herrainpakkojen välissä sijaitsi myös Hilma ja Jalmari Pahikkalan täysihoitola Hiliman Hotelli. Rakennusta ei enää ole mutta muistot elävät. Yhä kuulee kertomuksia, kuinka esimerkiksi kirjailija Ilmari Kianto sihteereineen viihtyi Hiliman hotellissa.

Rakennuksena tämä on tullut tiensä päähän, Aulis Yppärilä sanoo tiloista, joissa Dyyni toimii.

”Korjausvelkaa on kertynyt."

Kiinteistön omistaa Kalajoen kaupunki.

"Kaupungin toiveena on uudiskohde tuolle paikalle, joka on maisemallisesti erittäin arvokas", kertoo matkailun kehittämisyhtiön Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n toimitusjohtaja Janne Anttila.

Kun rakentaja löytyy, nykyinen rakennus puretaan. Toistaiseksi toiminta jatkuu ennallaan, Anttila sanoo.

Dyyni on disko ja yökerho, Saari ja Yppärilä kertovat.

”Lisäksi tämä on tilausravintola. Kokouksia ja yksityistilaisuuksia olemme järjestäneet paljonkin. Pystymme kattamaan liinoitetuille pöydille lähes 200 vieraalle.”

”Näkisin tällä paikalla monipuolisen hotellin, jossa olisi tarjolla isojakin huoneistoja. Laadukkaita, kylpylätason hoitoja saisi olla myös”, Saari visioi MT:n pyynnöstä.

Ravintolamaailmassa olisivat merelliset elementit vahvasti mukana.

”Tarjolla pitäisi olla hyviä kala-annoksia, ja laadukkaita liharuokia myös. Kalajoen seudun valtavan hienon maataloustuotannon antimia hyödynnettäisiin runsaasti. Alueen maukkaista perunoista lähtien.”

Särkille tarvitaan uutta majoitustilaa, Saari sanoo. Yösijat ovat tarpeen esimerkiksi Fennovoiman ydinvoimalan rakentajille. Laitos pystytetään Kalajoen naapuriin Pyhäjoelle.

”Kun Hanhikiven ydinvoimalalle tulee rakennuslupa, sinä päivänä Hiekkasärkillä pitää olla sata uutta huonetta tarjolla heti.”

Ensimmäistä kuvatekstiä muutettu perjantaina 7.1. klo 9.20: Club Kekkosen kuvat ovat Tommi Mähösen käsialaa.

Joidenkin kuvien järjestystä vaihdettu torstaina 6.1. klo 20.15.