Yli miljoona suomalaista kärsii kroonisesta kivusta – avain helpotukseen löytyy omasta mielestä

Helena Miranda kannustaa hyväksymään kroonisen kivun osaksi elämää ja kokoamaan työkalupakin pahojen päivien varalle. Pitkäaikaisesta kivusta kärsivän ihmisen ajattelu voi muuttua kielteiseen suuntaan, jolloin asioiden huonot puolet korostuvat. Kuva: Kari Salonen

Suomessa on yli miljoona kroonisesta kivusta kärsivää ihmistä. Helena Miranda on heistä yksi. Haastatteluun hän saapui sähköpyörällä, koska hänen kävelykykynsä on polvinivelrikon ja jalkaterien hermosairauden myötä heikentynyt.

”Keksin erilaisia keinoja”, Miranda naurahtaa. ”Jos kävely ei onnistu, sitten mennään pyörillä.”

Helena Miranda ei kuitenkaan ole ihan tavallinen kipupotilas, vaan myös lääkäri ja kipututkija. Hän luennoi, konsultoi ja kirjoittaa kivusta. Kipututkimus on 2000-luvulla edennyt suurin harppauksin.

”Käynnissä on niin sanottu kipuvallankumous.”

Tuoreet tutkimustulokset ovat inspiroineet Mirandaa valtavasti. Viimeisimpänä hän on löytänyt itsensä hämmästelemästä ihmismielen valtavaa voimaa kivunhallinnassa. Se on saatu selville muun muassa lumehoitotutkimuksilla eli hoidoilla, joilla ei ole ajateltu olevan mitään lääketieteellistä vaikutusta kohteeseensa.

”Aivotutkimuksella on pystytty osoittamaan, että pelkkä myönteinen odotus siitä, että tämä hoito tulee auttamaan, aktivoi ihmisen hermostossa olevan kivunsäätelyjärjestelmän, ja aivosta lähtee kipua lievittäviä hormoneja. Sillä voi olla jopa morfiinia vahvempi vaikutus.”

Tämä kipua lievittävä vaikutus ei perustu pelkkään uskoon tai kivun kieltämiseen vaan kehossa syntyviin todellisiin biologisiin ja fysiologisiin muutoksiin, Miranda selventää.

Eli avain omaan kivunlievitykseen voi löytyä lähempää kuin osaa ajatellakaan – itsestä.

Mirandasta piti tulla kirurgi. Opiskeluvaiheessa häntä kiinnostivat tuki- ja liikuntaelinten vaivat, nivelet, lihakset ja jänteet. Valmistuminen keskelle syvintä 1990-luvun lamaa kuitenkin käänsi uran suuntaa. Töitä ei tahtonut löytyä. Hän ajautui psykiatrian apulaislääkäriksi Porin mielenterveystoimistoon. Se avasi hänen silmänsä.

”Siellä tuli ymmärrys, että ei hitsi, on paljon kipuja, joita ei voikaan leikata.”

Pestin jälkeen hän palasi kirurgialle, mutta alan hohto oli himmennyt. Hän rupesi tekemään tutkimusta Työterveyslaitoksella selkä-, olkapää- ja polvikipujen riskitekijöitä isoista väestöaineistoista. Se avasi lisää hänen ajatteluaan.

”Tajusin, mitä kaikkea muuta kivun taustalta voisi löytyä kuin biomekaniikkaa.”

Oivallus on pitänyt häntä tiukasti otteessaan siitä lähtien.

Kipukroonikon arki on tullut Mirandalle tutuksi. Häntä vaivaavat eniten iskiassäryt, mutta tuttuja seuralaisia ovat myös polvinivelrikon, migreenikohtausten ja jalkojen hermokivut.

”Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka totaalisesti pudottavat hanskat, eivätkä jaksa enää yhtään kipua.”

Aikaisemmin Miranda paahtoi eteenpäin särkylääkkeiden voimalla.

”Valtavan iso harppaus asian kanssa oli, kun aloin ymmärtämään, että itsekin kärsin kroonisista kivuista, ja että minun täytyy tehdä asialle jotain.”

Miranda puhuu kipujen hyväksymisestä. Se ei tarkoita sitä, että antaisi periksi kivulle tai että taistelisi niitä vastaan. ”Yksikään armeija ei jaksa ikuista sotaa. Hyväksyminen on tietyllä tavalla rauhan vaihe: että paska homma, tällaista on tapahtunut, mutta nyt alkaa jälleenrakentaminen ja katse kohti tulevaisuuteen.”

Kivut esiintyvät usein kausissa. On helpompia ja vaikeampia aikoja. Kun on kipujen kourissa, aallon pohjalla, Miranda kehottaa ottamaan avuksi työkalupakin, jossa on sellaisia itselle toimivia keinoja, joiden avulla kipuja voi kestää.

Keinoina voi olla lähes mitä tahansa, mikä tekee kivusta siedettävämpää. Esimerkiksi musiikin kuuntelu, videoiden katselu, mielikuvaharjoitukset tai akupunktio voivat auttaa vaikean vaiheen yli.

”Kivun kanssa eläessä pitää kynsin hampain pitää kiinni niistä asioista, jotka tuottavat mielihyvää, koska pitkäaikainen kipu rotan lailla nakertaa ja syö ihan konkreettisesti taitoa kokea mielihyvää. Ihan fysiologisesti me kipukroonikot emme pysty hyödyntämään aivojemme tuottamia endorfiineja.

”Sellainen voi muuttaa koko elämän negatiivisväritteiseksi, jolloin tuntuu, että mikään ei tehoa minuun, kukaan ei pysty minua auttamaan enkä nauti enää mistään”, Miranda sanoo.

”Sen takia kipukuntoutuksessa korostetaan maailmalla, että lähdetään hakemaan helpotusta kipuun mielihyvää tuottavien asioiden tekemisen kautta.”

Henkilökohtaisen kivunhoitotyökalupakin kokoaminen voi olla työlästä, minkä myös Miranda huomasi omassa elämässään.

Itselle toimivia keinoja voi joutua etsimään kauan, ja joskus niistä joutuu maksamaankin. Paljon helpompaa on, jos kivunlievitys tulisi lääkepurkin avaamalla tai leikkauksessa käymällä.

”Välillä on niin rankkoja turhautumisen tunteita, että kipukiintiö on todellakin täynnä. Ei jaksaisi enää uusia kipuja eikä näitä vanhojakaan. Mutta sitten hyväksyy sen, kun tietää, että nämä ovat näitä tuttuja, kroonisia kipuja, jotka vaihtelevat.”

Uusien kipujen syy on aina syytä selvittää, Miranda huomauttaa. Mutta jos kivut ovat vanhoja tuttuja, voi ottaa hyväksi havaitun työkalupakin käyttöön.

Mielihyvän lisäksi pystyvyyden tunne on tärkeä, Miranda kertoo. Sitä voi synnyttää iloa tuottavien tekemisten kautta.

Esimerkiksi jos onnistuu tekemään jotain sellaista pientä, mistä nauttii, vaikkapa tanssimaan yhden kappaleen, siitä kannattaa iloita.

Silloin aivoissa aktivoituu uusia hermoverkkoja, jotka alkavat voimistaa oman kivunsäätelyjärjestelmän toimintaa.

”Tämä kuulostaa hirveän yksinkertaiselta ja ei-lääketieteelliseltä, mutta kivunhoidossa tämä on vallalla oleva ajatus.”

Toki myös lääkehoidolla, leikkaushoidolla ja fysioterapialla on paikkansa kivunhoidossa, hän muistuttaa. Kun pystyvyyden tunne lisääntyy mukavien tekemisten kautta, hallinnan tunne alkaa myös lisääntyä.

”Se on ainoa tapa oikeastaan saada kipuaan haltuun.”

HELENA MIRANDA

Koulutukseltaan lääketieteen tohtori, työterveyden dosentin arvonimi.

Perheeseen kuuluu aviopuoliso, kaksi poikaa ja tiibetinspanieli Oliver. Asuu Helsingissä. 50-vuotias.

Kirjoittanut kirjan Ota kipu haltuun (Otava 2016).

Harrastaa urbaanikulttuuria, vintage-tavaroita, kirpputoreja ja meren katsomista.

Lisätietoa kivunhoidosta: otakipuhaltuun.fi, Suomen kipu ry, Kivunhallintatalo.fi ja Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry