PERJANTAIVIERAS Suomalainen geeniperimä
Kaikkien nykyihmisten juuret johtavat yhteen Aatamiin ja yhteen Eevaan. Molemmat elivät keskisessä Itä-Afrikassa. Nämä ihmiset eivät eläneet samaan aikaan, eivätkä olleet elinaikanaan maapallon ainoat ihmiset. Mutta he ovat ainoat, joiden tytär- ja poikalinjat ovat säilyneet nykypäivään asti.
Geneettinen Eeva eli noin 180 000 vuotta sitten. Geneettinen Aatami eli paljon myöhemmin, noin 70 000 vuotta sitten. Oma erikoisuutensa on, että nyt elävien ihmisten perimässä olisi ohutta jälkeä myös Neanderthalin ihmisestä, jonka esi-isämme ja äitimme kohtasivat joskus Euroopan alueelle tultuaan.
Mistä tämä kaikki voidaan tietää? Poika perii Y-kromosominsa aina suoraan isältään, joka on perinyt sen isältään ja näin aina hamaan geneettiseen Aatamiin asti. Näin saadaan selville suora isälinja.
Sekä pojat että tytöt perivät solujensa mitokondriot aina äidiltään, joka on perinyt ne äidiltään aina tuohon geneettiseen Eevaan asti. Tästä voidaan jäljittää DNA -tutkimuksella suora äitilinja.
Osa ammoisia ihmisiä levittäytyi muualle Afrikkaan, osa vaelsi Lähi-itään. Nyt miesten Y-kromosomeihin alkoi tulla pieniä muutoksia. Samalla tavalla geneettisen Eevan jälkeläisten mitokondrioihin tuli pientä muuntelua. Näiden muutosten tulokset jäävät seuraaviin polviin perityiksi dna-merkeiksi, joiden perusteella voidaan tunnistaa niin sanottuja haploryhmiä.
Suomalaiset miehet kuuluvat melkeinpä kaikki kolmeen haploryhmään. Aasian ja Siperian kautta Suomeen kulkeutunut mieshaploryhmä N kattaa noin 60 prosenttia Suomen miehistä. Se vastaa kauimmin maamme alueella vaikuttanutta pyyntikulttuuriväestöä. Lännestä tullut haploryhmä I edustaa 30 prosenttia Suomen miesten isälinjoista. Se on historiassa paikannettavissa maata viljelleeksi vasarakirveskulttuuriksi, joka tuli Suomeen runsaat 5 000 vuotta sitten. Kolmas haploryhmä, yleisnimeltään R, vastaa 8 prosenttia isälinjoista. Koska se on peräisin nykyisen Ukrainan alueelta, voidaan se paikantaa Dneprin latvoilta Suomeen tulleeksi kampakeraamiseksi kulttuurivaikutukseksi, jonka vaikutus alkaa näkyä noin 6 000 vuotta sitten.
Erikoista on, että äitilinjojen osalta haploryhmä H on meillä melkein yhtä yleinen (44 %) kuin muualla Euroopassa (40 %). Voisi arvella, että se kertoo maatalouskulttuuriin liittyvästä alhaisesta lapsikuolleisuudesta. Voisi myös arvella, että isä- ja äitilinjojen ero viittaisi miesten kuolemiseen sodassa. Ehkäpä myös eksogamiaan eli käytäntöön ryöstää vaimo toisesta kulttuurista.
Toiseksi yleisin naisten haploryhmä on U (22 %), joka on saamelaisille tyypillinen. Perimämme erikoisuutta on myös se, että naisten haploryhmissä on pienillä edustuksilla W (10 %), V (6 %) ja J (5 %). Koska 100 prosenttia ei näinkään täyty, on muitakin pieniä äitilinjojen haploryhmiä. Kertoisiko se kaikista niistä kieliltään sammuneista kansanryhmistä, joita Suomen kamaralla on ehtinyt elää?
On tietysti arveluttavaa samaistaa haploryhmät ja arkeologien tuntemat kulttuurit, mutta maltilla ja terveellä järjellä tehtynä tämäkin on mahdollista.
DNA-tutkimuksen antama tieto on sukututkimuksen kannalta erikoista tietoa. Sen avuilla voidaan vahvistaa, ovatko kaikki samaa sukunimeä kantavat saman esi-isän jälkeläisiä. DNA-tutkimuksen osumat antavat myös laajemman käsityksen omasta suvusta. Onhan se kiintoisaa tietää, että geneettisiä sukulaisia olisi paitsi Kannaksella, myös muualla Suomessa, Merenkurkun Ruotsin puoleisella rannikolla sekä Itämeren etelärannalla nykyisessä Saksassa. Miten ihmeessä tuonkin selittäisi?
Aina pitää muistaa, että perheen esikoinen ei inhimillisistä tekijöistä johtuen noin 2-5 prosentin osalta ole nimellisen isänsä lapsi. – Lopuksi vihje ja kiitos. Tämä juttu perustuu Ahti Kurrin netissä julkaisemaan aineistoon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
