Autonkuljettaja laittaa kaupungin polvilleen Asko Sahlbergin hienossa romaanissa

Kuva: Peter Svenson / Like Kustannus, kuvankäsittely: Aatu Jaakkola

Marraskuun mies. Asko Sahlberg. Like. 408 sivua.

Aulis Haatama on mies, joka saa tiukan otteen pienestä kaupungista ja siinä asuvista ihmisistä 1920-luvun Suomessa. Asko Sahlbergin romaani kuvaa kiinnostavasti sotien välistä aikakautta.

Jonkinlaisen alkupääoman turvin autonkuljettajana aloittava Haatama luo kaupunkiin verkostonsa ja edistää niiden ihmisten asemaan, joihin luottaa. Fiksuna miehenä hän ei laita muniaan samaan koriin sen jälkeen, kun hänellä on varaa useampaan munaan.

Kapitalismi tarjoilee Haataman hahmossa yllättäviä mahdollisuuksia pikkukaupungin asukkaille. Syntymässä jaetut kortit voidaankin yhtäkkiä sekoittaa uudelleen ainakin osaksi.

Kirjan kieli on nautinnollista, niin kekseliästä, että alkuun se tuntuu kikkailevalta.

”Ja kaikkina aamuina, paitsi sunnuntaisin, hänen väljähtynyttä mielialaansa tähdentämään ilmestyi tuo merkillinen mies, joka tiedettiin kaupungin rikkaimmaksi, mutta joka ei ollut koskaan lakannut olemasta sivistymätön, paikkakunnalle pian sodan jälkeen ilmestynyt moukka”, kahvikioskin pitäjä pohtii Haatamaa.

Kaupungin asukkaat tuntuvat vaalivan käsitystä itsestään passivisina koneen osina, jotka Haatama laittaa liikkeelle vastoin näiden tahtoa. Tässä kirja kasvaa kiinnostavaksi kuvaukseksi markkinaehtoisesta järjestelmästä ja verkostoihin kätkeytyvästä korruptiosta.

Kukaan ei Haatamasta erityisesti pidä ja osa suorastaan vihaa, mutta silti he noudattavat tämän ehdotuksia. Asukkaat ajattelevat, ettei heillä ole varaa kieltäytyä toimimasta Haataman suunnittelemalla voittoa tuovalla tavalla, vaikka kyllä heillä oli siihen varaa eilen ja viime viikolla.

Sahlbergin teos ei ole mikään hyvän mielen tarina ja silti sen lukemisesta tulee hyvä mieli. Kuin joutuisi puhdistamaan oikein likaiset saappaat, jotka ovat erinomaista tekoa.