Hirvien taimikkotuhot, metsäkanalintujen kotipaikat: Laserkeilaus kerää tietoa metsästä ja sen eläimistä
Uusin tekniikka auttaa paikallistamaan hirvien aiheuttamia taimikkotuhoja.
Hirvet aiheuttavat metsävahinkoja katkomalla puuntaimien latvakasvaimia. Niille maistuvat myös oksat ja varttuneiden puiden kuori. Kuva: Saara OlkkonenPuuston laserkeilauksessa tulevat selvitetyiksi myös metsän eläinten elinympäristöt. Näin on saatu uutta tietoa niin metsätuhoista, hirvistä kuin kanalinnuistakin.
Laserkeilaus tuottaa tarkan kuvan metsän ja kasvillisuuden rakenteesta, kuten latvuston tiheydestä, ja osin myös aluskasvillisuuden määrästä.
Tutkijatohtori Markus Melin Itä-Suomen yliopistosta vertasi laserdataa terveestä ja hirvien vahingoittamasta mäntytaimikosta.
”Taimikoissa, jotka ovat selvästi hirvien vioittamia, tuhot voi tunnistaa luotettavasti aineistosta. Laajimmat metsätuhot voidaan havaita näin jo ennen kuin asia varmennetaan paikan päällä.”
Melin näkee, että menetelmästä voisi jopa kehittää työkalun, jolla pahimpia tuhoja tunnistetaan.
Vielä tarvitaan lisätietoa siitä, missä kulkee luotettavuuden raja.
”Isoissa, useiden hehtaarien taimikoissa ennusteemme kävivät hyvin yksiin todellisten tuhojen kanssa.”
Melin yhdisti laserkeilausaineistoon Luonnonvarakeskuksen (Luke) pantaseurannassa olleiden hirvien gps-sijaintitiedot.
”Havaitsimme, että yli 20 asteen lämpötiloissa hirvet hakivat suojaa paikoista, joissa ne eivät muuten viihtyneet.”
Erityisesti päivän kuumimpaan aikaan hirvet hakeutuivat metsiin, joiden latvusto on tiheä ja korkea. Eläimet siirtyivät ruokailemaan muualle vasta ilman viilennyttyä iltaisin.
”Kun tiedämme, mitä alueita hirvet suosivat eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina, voimme ennustaa myös tuhokohteita paremmin.”
Metsäkanalinnut ovat herkkiä metsän rakenteen muutoksille. Uusin laserkeilaukseen ja riistakolmiotietoihin perustuva tutkimus vahvistaa nykyisten ohjeiden riistametsänhoidosta olevan oikeita.
”Metsäkanalinnut valitsivat poikueilleen metsän, jossa aluskasvillisuutta on runsaasti ja latvuskerros tiheähkö. Jos aluskasvillisuus on raivattu pois, alueelle on turha toivoa poikueita”, tiivistää Melin.
Entä tulevaisuudessa? Melinin toiveena on saada yhdistää laserkeilaustietoa samalla alueella elävien metsäpeurojen, hirvien ja susien pannoitustietoon.
Se voisi tuoda lisäselitystä metsäpeurakannan tilaan: mikä on suden, kilpailun ja elinympäristön muuttumisen vaikutusta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
