Vuonna 1918 Maaseudun Tulevaisuus taisteli – sisällissotaa vastaan
”Se tuli sittenkin se kaikkein kauhein, mikä kansaa voi kohdata – kansalaissota. Vähäisten voimiensa mukaan taisteli tämä lehti sitä vastaan”, Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti 1918.
Nälkä oli yksi kipinä sisällissodan syttymiseen. Leipää jatkettiin petulla, jota kuorittiin puun nilakerroksesta. Kuva: KANSAN ARKISTOLevotonta on Suomen suuriruhtinaskunnassa 1917. Venäjän vallankumous katkaisee viljan tuonnin: on nälkä ja mellakoita ruuan saamiseksi.
Työväki vaatii parempia oloja, vallankumousaate kytee kaikkialla Euroopassa. Torpparisopimuksia säätelevä laki jää sekasorrossa uusimatta, maaseudulla lisääntyy maaton ”liikaväestö”.
Suojeluskunnat valvovat järjestystä. Niitä epäilevä työväki perustaa omia järjestyskaarteja. Jääkäriliike valmistautuu itsenäisyyssotaan.
Maaseudun Tulevaisuus katsoo levotonta aikaa hätääntyneenä. ”Älkää päästäkö yhteiskuntaa miekan terälle!” lehti huutaa lokakuussa 1917, kolme kuukautta ennen kansallista onnettomuutta, sisällissodan syttymistä 27.1.1918.
MT vaatii suojeluskunnilta tunnontarkkaa laillisuutta ”sillä muuten joudutaan sisälliseen sotaan: jokainen suojeluskunta synnyttää sosialistisen kaartin ja sitten yhteenotto!”
MT ajaa perustamisestaan 1916 asti torppien myymistä viljelijöilleen. Syksyllä 1917 lehti kiirehtii toimia jokaisessa numerossaan, koska niin ”temmataan maaperä torpparien asiaakin hyväksi käyttävien edesvastuuttomien kiihottajien alta”.
”Kaiketi kaikki tietävät, mitä se merkitsee, kun suomalainen sydämistyy. Riippeet on jälellä ennen kuin se viha lakkaa", MT varoittaa. Turhaan.
”Se tuli sittenkin se kaikkein kauhein, mikä kansaa voi kohdata – kansalaissota. Vähäisten voimiensa mukaan taisteli tämä lehti sitä vastaan”, MT kirjoittaa, kun lehti alkaa taas ilmestyä sodanajan katkon jälkeen.
”Tiesimme sodan kärsimysten laskeutuvan lyijynraskaina juuri maalaisväestön hartioille. Suomen talonpoika kantaa punaisten ryöstöt ja valkoisten puolustuksen taakan – sen tiesimme.”
Kirjassaan Terrorin aika Marko Tikka toteaa, että terrori on kaikkialla osa sisällissotaa. Kun rintaman takana ystävä ja vihollinen näyttävät samalta, kaikkia epäillään. Maalaamalla vastustaja pedoksi oikeutetaan veljessota – ja oma terrori. Kun sotajoukot ovat vielä huonosti koulutettuja ja johdettuja, ammutaan hätäpäissään tai kostoksi vankeja ja antautumassa olevia.
Sodan tauottua Maaseudun Tulevaisuus patistaa rauhan töihin, yhteiskuntaa rakentamaan.
Lehti varoittaa hävinneiden ylenmääräisestä rankaisemisesta.
”Kunniaa itsensä uhranneille, kunniaa kaatuneille isille, veljille, pojille, naisille – ja sitten eteenpäin!”
Sodan päätöspäivänä pidetään valkoisten – ja saksalaisten – voitonparaatia Helsingissä 16.5. Käytännössä sotatila jatkuu, sillä kenttäoikeudet jakavat kuolemantuomioita vielä sen jälkeen.
Vankileireillä kuolee tuhansia. Osaltaan se johtuu nälästä ja taudeista, jotka leviävät sotilaiden ja vankien mukana. Koko ikänsä kotinurkilla eläneillä ei ole vastuskykyä uusille taudeille. Saksalaiset tuovat mukanaan espanjantaudin, tappavan influenssan.
Saksa ottaa Suomen "suojelukseensa", mutta kohta sen ote kirpoaa maailmansodassa kärsittyyn tappioon.
Pian torpparien ja työläisten asema kohenee. Ei sodan ansiosta vaan siitä huolimatta: 8-tuntisen työpäivän ja torpparilain valmistelu oli aloitettu jo ennen sisällissotaa.
Sota ja sen jälkinäytös jakaa kansan. Silti parikymmentä vuotta myöhemmin punikit ja heidän poikansa ovat mukana pelastamassa Suomen ulkoiselta viholliselta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
