Taattisten tila Merimaskussaon omistajiensa näköinen
Tipi on yksi Taattisten tilan kukoista. Se saa kulkea pihalla vapaana. Tilan emäntä Karin Aaltonen kertoo, että Tipin tavoin muutkin tilan eläimet ovat kilttejä ja ihmisiin tottuneita. Pasi Leino Kuva: Viestilehtien arkistoNAANTALI (MT)
Taattisten tila Naantalin Merimaskusta on valittu tämän vuoden Maaseutumatkailun kellokkaaksi. Maatilamatkailu siellä alkoi 1990-luvun alussa, kun nykyinen isäntäpari Karin ja Markku Aaltonen oli vastannut tilasta kymmenkunta vuotta.
Kun Aaltoset vuonna 1983 ottivat tilan hoitaakseen Karin Aaltosen vanhemmilta, he alkoivat viljellä maata ja pitää siitossikalaa.
”Kun Suomi liittyi Eu:hun, tuottavuus laski niin paljon, että sioista oli pakko luopua. Pitkään harkitsimme, mitä sitten tekisimme”, Karin Aaltonen kertoo.
Idea maatilamatkailusta oli syntynyt jo ennen viimeisten sikojen lähtöä, kun tilan vanhinta, 1700-luvun alusta peräisin olevaa rakennusta oli entisöity.
”Entisöinti tehtiin yhteistyössä Maatilahallituksen ja Museoviraston kanssa. Siitä syystä täällä kävi ryhmiä katsomassa työtä. He olivat ensimmäisiä täällä majoittuneita.”
Taattisten tilalla on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana keskitytty perinteisen maatilamajoituksen ja sen oheistoiminnan lisäksi ravintolapalveluihin. Tarjolla on niin kalastusta, savusaunaa, luontopolkua kuin kotieläimiäkin.
”Ei se toisten matkiminen, vaan se, mikä on itselle ominta. Sitä, mistä itse pidät, pystyt parhaiten myymään”, Karin Aaltonen tiivistää idean, jolla tilaa on kehitetty.
Tilan suurimman kävijäkunnan muodostavat yöpyjät. Erityisesti kesällä lapsiperheitä on paljon, koska Muumimaailman läheisyys houkuttelee heitä. Kun suomalaisten kesälomat on pidetty, tilalle alkaa saapua ulkomaalaisia.
”Japanilaiset ovat hulluina mustikoihin. Englantilaiset taas pitävät siitä, että saavat mennä metsään. Heidän kotimaassaan ei saa mennä toisen omistamaan metsään.”
Aaltoset painottavat kaikessa tekemisessään yhteistyön merkitystä. Tästä syystä he tekevätkin paljon yhteistyötä alueen muiden yrittäjien kanssa.
”Jos yrittää tehdä kaiken itse, mitään ei voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi”, Karin Aaltonen summaa.
Tätä ohjenuoraa noudattaen tilan ravintola ja pellot on vuokrattu ulkopuolisille. Kun pariskunta vielä joitakin vuosia sitten hoiti niitäkin itse, olivat työpäivät antoisia, mutta pitkiä ja raskaita.
”Nyt täällä on kesäkaudella meidän lisäksemme kaksi vakituista työntekijää. Enimmillään olen maksanut palkan 28 ihmiselle, kun tilalla oli vihannesviljelyä nykyisen majoitus- ja ravintolatoiminnan lisäksi.”
Aaltoset olivat yllättyneitä Suomen Maaseutumatkailuyrittäjien heille myöntämästä Maaseutumatkailun kellokas -palkinnosta.
”Kun samaa ammattia harjoittavat antavat tällaisen arvostuksen, se tekee siitä vieläkin merkityksellisemmän”, pariskunta kertoo.
Tänä vuonna 16. kerran jaettu palkinto on korkein mahdollinen tunnustus yritykselle tai henkilölle, joka on toiminut erityisen ansiokkaasti maaseutumatkailun saralla.
Valinnassa huomioidaan toiminta alueellisesti ja valtakunnallisesti maaseutumatkailun hyväksi.
Lisäksi liiketoiminnan pitkäjänteisyys ja laatu sekä verkostoituminen muiden alueen yrittäjien kanssa vaikuttavat valintaan.
Vuosittain jaetaan myös Vuoden kehittyvä maaseutumatkailuyritys -tunnustus. Tänä vuonna sen saivat Virpi ja Ismo Kivinen Lomakiven matkailutilalta Iitistä.
ANNIINA KAJANDER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
