Martti Suosalo esittää teatterinjohtaja Toivo Parikkaa sekä Helsingin kaupunginteatterissa että perjantaina ensi-iltaan tulevassa elokuvassa. Kuva: Inland Film Company
Naurata tai kuole – Martti Suonsalo ihastuttaa sisällissodasta kertovassa Suomen hauskin mies -elokuvassa
Kuolemaa ja naurua viedään tarinassa käsi kädessä.
Ohjaaja Heikki Kujanpää MT:n haastattelussa syksyllä 2017. Kuva: Kari SalonenPerjantaina saa ensi-iltansa elokuva, joka sai oikeastaan ensi-iltansa jo syksyllä.
Heikki Kujanpää ja Mikko Reitala laativat käsikirjoituksen ja Kujanpää ohjasi näytelmän Suomen hauskin mies Helsingin kaupunginteatterille. Nyt teokseen pääsee käsiksi isompikin yleisö, kun samanniminen elokuva lähtee levitykseen eri puolille maata.
Juoni on tietenkin molemmissa sama. Eletään sisällissodan aikaa, ja punaisia vangitaan. Vankileirille päätyy myös teatterin väki johtajaansa myöten, edessä on kuolemantuomio kirkkoherran murhasta.
Teatterinjohtaja Toivo Parikka on velmu mies, jonka kuvia kumartelematon huumori vetoaa myös teloittajiin. Vangeille annetaankin vielä mahdollisuus selvitä, jos he saavat vartijansa ja vierailulle tulevan saksalaisjoukkojen komentajan nauramaan.
Suomen hauskimmaksi mieheksi mainittua Parikkaa esittää Martti Suosalo.
Hän sopii rooliinsa kuin nakutettu sekä teatterissa että valkokankaalla. Viihdyttävää ja samalla koskettavaa katseltavaa: Rinnakkain viedään naurua ja kuolemaa.
Jos näytelmä onkin katsojaa lähellä elävässä teatterissa, elokuvassa tehoa tuovat äänet, kuvakulmat ja aidosti karun tuntuiseksi saatu saaristoympäristö. Elokuva kuvattiin Haminassa viime kesänä.
Alla myös MT:ssä 17.11.2017 julkaistu arvio Suomen hauskimman miehen teatteriesityksestä Helsingin Kaupunginteatterissa:
Huumorilla kuolemasta
Ensin naurattaa. Sitten nolottaa.
Täällähän nähdään nälkää ja taistellaan elämästä. Ei sovi nauraa.
Mutta nyt saa, kun kuolema on näin lähellä elämää.
Eletään vuotta 1918. Näyttelijäjoukko tuodaan vankileirille ja tuomitaan kuolemaan. Porukka voi kuitenkin väistää kohtalonsa, jos se onnistuu viihdyttämään tulevia arvovieraita.
”Naurattakaa tai teidät ammutaan” -komento innostaa osaa heti, osaa hitaammin. Katsoja ihmettelee, että kukaan innostuu.
”Minkä tahansa lopun lähestyessä huumori kuolee viimeiseksi”, sanoo ohjaaja Heikki Kujanpää.
Hänen mukaansa teatteri on aina ollut ”vastamyrkkyä ahdistukseen”. Myös sodan aikana moni työväenteatteri jatkoi toimintaansa.
Näytelmä on nautittavaa katsottavaa etenkin ensimmäisen puoliskon ajan. Ilmenee, ettei vanki ole vain vanki eikä saksalainen sotilaskaan pelkkä sotilas. On vahvuuksia, heikkouksia ja pelisilmää.
Helminä erottuvat päähenkilö Toivo Parikkaa esittävä Martti Suosalo, Risto Kaskilahden näyttelemä Elo, jääkäriluutnantti Alfred Nyborgia roolittava Heikki Ranta sekä Rauno Ahosen kapteeni Hjalmar Kalm.
Vankileirillä näytellään, seotaan, nähdään nälkää ja koetetaan kuollakin – huumorilla loppuun saakka.
”En tiennytkään, että sahajauhosta voi tehdä leipää. Tällä paskoo varmaan pöydänjalkoja!”
Vankien parveilua hirttäytyneen toverinsa ympärillä selitetään vartijoille Sulo Wuolijoen sanoin: ”Meidän pitää jonottaa, koska on vain yksi köysi”.
Epävarman teloittajan saamasta ”Komennon kohdalla silmät kiinni. Hyvin se menee!” -neuvosta tulee mieleen uimakoulu eikä se, että elossa on yhä niitä, jotka ovat tuonkin ajan nähneet.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
