Suomessa työskentelee muutama ammattimainen pläkkyri – läkkipeltiä ei saa enää kotimaasta

Piparimuottien lisäksi pläkkyri Tom Ojanperä valmistaa sekä perinteisiä että moderneja pelti­esineitä. Yrittäjän työpäivät ovat pitkiä. Kuva: Päivi Karjalainen

Luonto- ja maaseutuaiheiset piparkakkumuotit miellyttävät asiakkaita. Itselleen voi tilata myös uniikin piparkakkumuotin. Kuva: Päivi Karjalainen

Suomessa on tiettävästi neljä ammattimaista pläkkyriä eli läkkiseppää. Yksi heistä on kokkolalainen Tom Ojanperä, joka seitsemän vuotta sitten kehitti harrastuksestaan ammatin.

Ennen alanvaihtoa Ojanperä taivutteli peltiä LVI-asentajana.

”Mietin, mitä oikeasti halusin tehdä. Halusin kokeilla pläkkyrin ammattia, koska se tuntui mukavalta. Pellin taivuttelun taitohan minulla oli jo verissä.”

Ojanperä otti yhteyttä vähäkyröläiseen, kolmannen polven pläkkyrimestariin Pentti Tuomiseen, joka kutsui hänet työpajalleen seuraamaan ja kokeilemaan esineiden valmistusta.

Tuominen näki, että Ojanperällä oli taito hyppysissä ja rohkaisi tätä siirtymään alalle. Yli seitsemänkymppinen mestari näki Ojanperässä työnsä ja perinteen jatkajan. Miehet tekevät edelleen yhteistyötä.

Ojanperä sanoutui rohkeasti irti LVI-työpaikastaan. Nyt, viisikymppisenä, hän toteaa edelleen viihtyvänsä pläkkyrinä ja yrittäjänä. Ammatti tarjoaa mielenkiintoisia haasteita ja vapautta, ja sillä tienaa leipänsä.

”En kuitenkaan suosittelisi tätä nuorelle ihmiselle, jolla on perhe ja asuntovelkaa. Aikaakin tämä vie paljon, työpäivät ovat pitkiä.”

Aikaa toisaalta voi käyttää joustavasti. Yksin tekemiseen kuuluu vapaus päättää työajoistaan.

”Jos sattuu nätti keli, voi lähteä kalaan kaverin kanssa. Viime kesänä läksimme, ja saimme lähes 13-kiloisen hauen.”

Luonnossa liikkuminen, kalastus ja sienestys ovat Tom Ojanperän lempiharrastukset.

Stressiä hän kokee lähinnä silloin, kun on sesonkiaika ja tilauksia odottamassa jonossa.

Juuri nyt, joulun alla, on sesonkiaika. Pienessä pajassa valmistuu vauhdilla lyhtyjä, lampetteja, piparkakkumuotteja ja monenmoisia muita esineitä. Pläkkyrin seurana työhuoneella torkkuu usein omalla petillään 13-vuotias paimenkoira.

Radio on auki, ja välillä Ojanperä pistää levyn pyörimään. Musiikkihan on silloin, ammattiin soveltuvasti, metallia.

Heti ei arvaisi, miten paljon erilaisia piparkakkumuotteja onkaan. Perinteisten tähtien ja sydämien lisäksi suosittuja piparkakkumuottien aiheita ovat erilaiset eläimet porosta possuun. Koiramuotteja on paljon, ainakin 45 rodun edustajasta. Moni tykkää traktorimuotista. Piparimuotteja Ojanperä on taivutellut tuhansia ja taas tuhansia.

Tiheään tehtyjen tuotteiden valmistaminen ei paljon aikaa vie. Liikkeet ovat ikään kuin selkäytimessä. Uuden mallin taivuttelu sen sijaan vaatii sujuakseen jouhevasti noin kymmenen valmistuskertaa.

Muotti valmistuu myös asiakkaan oman idean, parhaassa tapauksessa piirustuksen pohjalta.

Pläkkyrit valmistavat edelleen perinteisiä malleja: sokerikkoja ja kermanekkoja, mukeja, mittoja, maito­kannuja ja puhallettavia ”fyrriä” lapsille. Haasteena Ojanperällä on kuitenkin myös uusien ja uudenlaisten tuotteiden kehittäminen. Tänä vuonna hän on valmistanut rei’itettyjen lyhtyjen oheen lyhdyn ja lampetin välimuotoa, jonka hän kehitteli yhdessä Tanja-vaimon kanssa.

Tuotteet on myös markkinoitava. Pläkkyrin tuotteita ei myydä marketeissa, joiden piparimuotit tulevat vaikkapa Kiinasta. Neljänä joulua edeltävänä viikonloppuna Tom Ojanperä myy tuotteitaan myyjäisissä ja marketin aulassa.

Kesäisin juhannuksen jälkeen hän pakkaa pakettiautoonsa koko tuotevalikoimansa. Mukana kulkee isojakin esineitä, kuten ulkokäyttöön sinkitystä pellistä valmistettuja kylpy­ammeita, vesisäiliöitä, kastelukannuja, öljykannuja ja monenlaisia tilattuja tuotteita.

”Käyn muun muassa Wanhan Woiman päivillä Oulaisissa ja Seppä- ja perinnepäivillä Haapavedellä. Etelä- ja Itä-Suomeenkin on kysytty, mutta kulut yöpymisineen kaikkineen nousisivat liian suuriksi.”

Myyntikierroksilla tapaa asiakkaita. Tapaamisten parasta antia on myönteinen palaute jo hankituista esineistä.

”Tuntuu hyvältä”, pläkkyri myöntää.

Taidonnäytteenään Ojanperä pitää tilaustyönä valmistamaansa gramofonin torvea. Ilmeisesti se on onnistunut, koska toinen samanlainen on tilattu. Samoin onnistui vaasalaisen rakennuksen kookkaiden katto­koristeiden valmistaminen kuparista, vaikka se paljon miettimistä ja suunnittelua vaatikin. Tulevaisuuden haasteista hän paljastaa yhden:

”Vielä kerran teen sen kuparisen kahvipannun!”