Satoja vuosia vanhat käsitykset hysteerisestä naisesta elävät ja voivat hyvin lääketieteessä – kohtu oli pitkään käypä selitys vaivaan kuin vaivaan

Elinor Cleghorn: Sairas ja viallinen - naiset lääketieteen historiassa. 2021. Bazar Kustannus. 445 s. Kuva: Bazar Kustannus

Lukemisto|Kirjallisuus

11.7.202223:00

Arvio

Paula Liesmäki

Antiikin Kreikkaa ihaillaan demokratiamme kehtona ja Hippokrates Koslaista lääketieteen isänä.

Yhteiskuntajärjestys oli antiikin aikana vahvasti patriarkaalinen. Naista pidettiin heikompana, hitaampana ja pienempänä versiona miespuolisesta ihanteesta, vajavaisena ja viallisena, koska hän oli erilainen kuin mies.

Kohtu oli naisen terveyden mitta, sillä naisen ainoa tehtävä oli synnyttää ja kasvattaa lapsia.

Hippokrates painotti, että naisen sairauksiin pitää suhtautua hyvin eri tavalla kuin miesten sairauksiin.

Liekö tässä juurisyy siihen, että naiset on jätetty pois kliinisistä ja havaintoihin perustuvista kokeista ja tutkimuksista aina 1990-luvulle saakka?

Lääketieteellisessä ja kliinisessä tietämyksessä on syvä sukupuolien ja rotujen välinen kuilu, painottaa brittitutkija Elinor Cleghorn kiinnostavassa ja helppolukuisessa tietokirjassaan Sairas ja viallinen.

”Myyteillä naisen kehosta ja sairauksista on edelleen suunnaton leimaava voima”, Cleghorn kirjoittaa ja vyöryttää esiin murskaavan todistusaineiston sille, miten vuosisatoja vanhat asenteet näkyvät yhä nykypäivänäkin naisten sairauksien hoidossa.

Naiset kärsivät etenkin kroonisista sairauksesta, jotka alkavat kipuna.

Terveydenhoito ei suhtaudu vakavasti naisten kivun merkkeihin ja hoitamiseen, Cleghorn kirjoittaa. Naisen kipu tulkitaan tunne-elämästä tai psykologiasta johtuvaksi paljon todennäköisemmin kuin kehosta tai biologiasta johtuvaksi.

Malliesimerkiksi miesten hallitseman lääketieteen historiallisesta epäonnistumisesta Cleghorn nostaa endometrioosin. Sairaus on tunnettu lääketieteellisessä kirjallisuudessa vuosisatoja. Nimen se sai sata vuotta sitten, parannuskeinoa ei ole vieläkään löydetty.

Endometrioosi on krooninen parantumaton sairaus, jossa kohdun limakalvon kudos kasvaa ja leviää muualla kehossa ja voi aiheuttaa muun muassa sietämätöntä tuskaa vatsan alueelle.

Potilas joutuu odottamaan oikeaa diagnoosia keskimäärin 7,5 vuotta kerrottuaan ensimmäisistä oireistaan. Kyse ei ole marginaalisesta asiasta ‒ sairaudesta kärsii noin joka kymmenes nainen maailmassa.

Nykyisinkin varhaisista oireista kertovaa naisten pidetään Cleghornin mukaan monesti neuroottisena, masentuneena, luulosairaana, jopa hysteerisenä.

Nainen on pitkään lääketieteen historiassa nähty nimenomaan synnyttäjänä. Kuva: Pixabay

Hysteria onkin kiinnostava asia. Sana ”hysteerinen” tarkoittaa kohtuun liittyvää tai siitä johtuvaa. Lääketieteen historiassa lääkäri vetosi usein hysteriaan, kun naisen oireet olivat liian hämmentäviä tai ylittivät hänen tietämyksensä.

Ruumiillisten ja henkisten oireiden ajateltiin johtuvat usein sairaasta tai käyttämättömästä kohdusta.

Kohtu oli pitkään mahdoton tutkia ja ymmärtää. Antiikissa ja keskiajalla kuolleiden ihmisten leikkeleminen oli kiellettyä kulttuurisista ja uskonnollisista syistä. Siksi käsitykset naisten lisääntymiselimistä perustuivat 1500-luvulle asti apinoiden, sikojen, lampaiden ja koirien leikkelemiseen.

Kirja on täynnä kylmääviä faktoja ja kiinnostavia anekdootteja.

Syfiliksen nimeäminen on yksi niistä. Englannissa syfilistä sanottiin ranskalaiseksi sairaudeksi, Ranskassa espanjalaiseksi tai Venäjällä puolalaiseksi.