Kirjailija myöntää myös itkeneensä toisen romaaninsa kirjoittamisen aikana. ”Kirjoittamisessa käsittämättömintä on se, miten siinä pystyy elämään todeksi toisen tunteita.” Kuva: Pentti Vänskä
Häidensä peruuntumista surrut helsinkiläinen poikamies lähti bilettämään Kuopioon ja jäi sille tielleen
Jori Reijula rakastui ja muutti kolmekymppisenä Helsingistä Kuopioon. Hän kipuili hetken, sopeutui sitten ja löysi itsestään lopulta myös luovan puolen.
Reilut kymmenen vuotta sitten kirjailija Jori Reijula vietti aikaa yökerhoissa. Sellaisessa hän tapasi myös tulevan vaimonsa. Nyt perhe on hänelle kaikki kaikessa ja vapaa-aika hurahtaa muun muassa leikkipuistoissa. Kuva: Pentti VänskäUseimmat meistä tulevat joskus luvanneeksi jotain hieman mahdotonta. Liian suuren lupauksen jälkeen ei auta kuin toivoa, ettei kukaan muista kyseistä lupausta siinä vaiheessa, kun sanojen pitäisi muuttua teoiksi.
Valitettavasti Jori Reijulan vaimo muisti erinomaisen hyvin, mitä siippa oli tullut uhonneeksi. Reijula oli nimittäin vannonut kirjoittavansa lastenkirjan, ja mikäs olisikaan sen otollisempi ajankohta lunastaa lupauksensa kuin tulevan lapsen odotusaika.
Vuosi oli 2016, ja Reijula ryhtyi toimeen. Kyllähän hän osaisi kirjoittaa muutakin kuin tieteellisiä artikkeleita. Hän tiesi lastenkirjoista sen verran, että niissä on usein eläinhahmoja, mutta ei tullut selvittäneeksi sellaisia pikkuasioita kuin lastenkirjan normaalia pituutta tai hahmojen järkevää määrää.
Lopputulos käsitti satakunta sivua, suunnilleen yhden uuden hahmon per sivu ja tähtitieteellisen määrän sisäpiirivitsejä.
Lastenkirjasta tuli lopulta omakustanne, mutta Reijulalle itselleen oli yllätys, miten hauskaa kirjoittaminen oli ollut.
”Koulussa en voinut edes toivoa taideaineista kiitettäviä, eikä äidinkielikään vahvin aine ollut. Innostus tällaiseen luovaan puuhaan oli jotain ihan uutta.”
Jori Reijula
Syntynyt 1982 Helsingissä.
Asuu Kuopiossa vaimonsa, lapsensa ja kahden koiransa kanssa.
Työskentelee Live-säätiön (entisen Invalidisäätiön) kehitysjohtajana. Ollut aiemmin muissa terveydenhuoltoalan kehitystehtävissä, tutkijana ja konsulttina.
Tekniikan tohtori Aalto-yliopistosta, johtamisen maisteri (eMBA) Itä-Suomen yliopistosta ja dosentti Oulun yliopiston tuotantotalouden osastolta.
Esikoisromaani Lattesamurai (Bazar Kustannus) julkaistiin vuonna 2022. Sarjan toinen osa, Tähtipylly, julkaistaan 14.3.2023 ja kolmas osa, Museokilvet, tämän vuoden lopulla.
Harrastaa liikuntaa, erityisesti lenkkeilyä, koripalloa, tennistä ja kuntosalilla käyntiä.
Reijulan mieleen jäi kytemään ajatus, että lisääkin voisi kirjoittaa. Hän nimittäin tajusi, että hänen omassa elämässään riittäisi erinomaisesti aineksia humoristiseen romaaniin.
Lastenkirjakokeilussa päähenkilönä oli seikkaillut Tumppu-niminen tumpelo sika, joka muuttaa Helsingistä Kuopioon. Se ei suinkaan ollut sattumaa, sillä Reijula oli itse tehnyt saman elämänmuutoksen vuonna 2013.
Kuopioon muuttamista oli edeltänyt tiivistahtinen tapahtumasarja. Vuonna 2010 Reijula valmistui tekniikan tohtoriksi Aalto-yliopistosta ja lähti pian sen jälkeen post doc -tutkijaksi Yhdysvaltoihin Kaliforniaan, jossa shortseja ja T-paitaa lämpimämmille vaatteille ei ole käyttöä.
Helsingin koleaan syksyyn palaaminen muuttui vielä astetta kurjemmaksi, sillä omat häät peruuntuivat. Reijula lähti Kuopioon veljensä luokse bilettämään ja tutustui tuolla reissulla kuopiolaiseen naiseen.
Tutustuminen syveni muutamassa kuukaudessa seurusteluksi.
”Olin toiveikas, että saisin hänet Helsinkiin, mutta olin erittäin väärässä.”
Reijula pohti, että Kalifornian auringon jälkeen Helsingissä ja Kuopiossa on loppujen lopuksi yhtä synkkää. Perhe ja ystävätkin pitivät rakkauden perässä muuttamista hyvänä syynä siirtyä Savoon, ja olihan Reijulan velikin siellä selviytynyt.
Nyt, vuosikymmentä myöhemmin, Reijula ei voi kuin nauraa kolmekymppiselle itselleen. Ennen Kuopioon muuttoa hän oli nimittäin huolissaan, onko uudessa asuinkaupungissa riittävän monta yökerhoa siltä varalta, että muutamaan tulisi porttikielto.
”Nykyään minua eivät kiinnosta yökerhot, vaan se, että löydän tyttärelleni turvallisia leikkipaikkoja.”
”Olin huolissani, onko Kuopiossa riittävän monta yökerhoa siltä varalta, että muutamaan tulisi porttikielto.”
Reijulan juurtui Kuopioon hitaasti mutta varmasti. Ensimmäiset pari vuotta hän jupisi välillä vaimolleen, että haluaa palata pääkaupunkiin. Seuraavina vuosina hän halusi vuorotellen pysyä Kuopiossa ja palata Helsinkiin, mutta viime vuosina hän on ollut tyytyväinen elämäänsä Kuopiossa.
Häntä huvittaa joka kerta, kun ihmiset kysyvät, millaista Pohjois-Savossa on asua ja millaisia savolaiset ovat. Tutkijataustaisena hän ei pysty vastaamaan noin laajaan kysymykseen, sillä hänestä otoksen koko, eli hänen tuntemansa savolaiset, eivät anna riittävän kattavaa kuvaa savolaisuudesta.
Joskus Reijula vastaa kysyjille, ettei Kehä III:n ulkopuolisessa Suomessa eletä niin, että mies lampsii metsästä peuranraato olallaan ja murahtaa vaimolle, että tee tuosta ruokaa.
Reijulan ajatus kirjoittamisen pariin palaamisesta sai tuulta alleen, kun koronapandemia pysäytti Suomen kolme vuotta sitten. Yhtäkkiä iltaisin oli aiempaa enemmän aikaa, joten hän alkoi kyhätä muistelmiensa perusteella päiväkirjanomaista tarinaa.
Tarinasta tuli lopulta Bazar Kustannuksen julkaisema esikoisteos, Lattesamurai. Teoksen nimi viittaa kliseeseen pääkaupungissa caffe lattea lipittävästä metroseksuaalista miehestä, joka uskaltautuu muuttamaan susirajalle.
Reijula on ammentanut kertomukseen paljon aineksia omasta elämästään, mutta ei tarinasta omaelämäkertaa tullut. Kuten jokainen oman elämänsä sattumuksista vitsiä vääntävä tietää, tarinasta tulee hauskempi, kun sitä ei kerro ihan faktantarkasti vaan valikoi hauskimmat ainekset ja suurentelee niitä.
Reijula sai heti esikoisteoksensa jälkeen kustannussopimuksen teossarjan toisesta ja vielä kolmannestakin osasta. Sarjan toinen osa, Tähtipylly, ilmestyy maaliskuun puolivälissä.
Reijulan kirjoissa kuplii arjen huumori, jonka oppimäärän hän on suorittanut katsomalla suoratoistopalveluista huumorisarjoja. Häntä viehättää erityisesti arjen komiikka. Kuva: Pentti VänskäTähtipyllyn kirjoittaminen oli Reijulalle aivan erilainen kokemus kuin Lattesamurain. Huumori on sarjan toisessakin osassa läsnä, mutta Reijulan omaan elämään liittyvien ainesten määrä on vähentynyt ja vastaavasti henkilöiden tunneskaala on syventynyt.
Toista kirjaansa kirjoittaessaan Reijula pohti erilaisia tilanteita, jotka saattaisivat tapahtua, jos jokin pieni asia alkaisi mennä hieman eri suuntaan kuin suunnitelmat. Kirjoittaminen oli melkoista tunnemylläkkää, kun hän pohdiskeli, kuinka pienistä jutuista esimerkiksi perheen menettäminen voi lopulta olla kiinni.
”Kyllä minä kirjoittaessa myös itkin. Kirjoittamisessa käsittämättömintä on se, miten siinä pystyy elämään todeksi toisen tunteita.”
Reijula kokee nyt olevansa kypsempi kirjoittaja kuin ensimmäistä romaania työstäessään. Tutkijataustasta on hänelle kirjailijana hyötyä, sillä tutkijana hän on tottunut ottamaan jatkuvasti parannusehdotuksia ja kritiikkiä vastaan. Palaute ei mene ihon alle, vaan siihen osaa suhtautua analyyttisesti.
Ensimmäisestä kirjasta hän sai esimerkiksi sellaista palautetta, että lukijan oli välillä hankala pysyä juonenkäänteissä mukana. Toisessa kirjassa hän yrittikin välttää turhaa poukkoilua.
”Kehä III:n ulkopuolisessa Suomessa ei eletä niin, että mies lampsii metsästä peuranraato olallaan ja murahtaa vaimolle, että tee tuosta ruokaa.”
Tällä hetkellä Reijulalla on valmiina jo neljännenkin romaanin käsikirjoitus, ja hän etsii sille kustantajaa. Hän on huomannut, että sormet syyhyävät nykyään jatkuvasti kirjoituspuuhiin.
”Ideaalitilanteessa voisin elättää itseni kirjoittamisella, mutta toistaiseksi siihen on matkaa.”
Reijulan muut tulevaisuudensuunnitelmat liittyvät vahvasti perheeseen. Hän haluaa löytää entistä paremman tasapainon työ- ja perhe-elämän välille.
”Mieluiten niin, että vaakakuppi kallistuu perheen puolelle.”
Reijula toivoo löytävänsä entistä paremman tasapainon työ- ja perhe-elämän välille. Kuva: Pentti VänskäArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
