Tyhjä taulu odottaa

Mikä on elämän tarkoitus? Elänkö elämääni tietoisesti, syvästi, tuoden ympärilleni rakkautta ja hyvää? Keskitynkö ja panostanko oikeisiin, tärkeisiin asioihin?

Uutena vuotena aloitan uuden kalenterin. Käyn läpi vanhan tapahtumineen, merkintöineen päivineen. Tärkeimmät oivallukset siirrän vanhasta kalenterista uuteen, muita kiitän kokemuksista, kasvun hetkistä ja päästän irti. Pohdin ajan- ja energiankäyttöäni.

Tukevatko ne unelmiani ja arvojani? Mitä tein hyvin, mitä voisin tehdä vielä paremmin? Olenko osoittanut rakkailleni riittävästi rakkauttani ja panostanut muutenkin itselleni tärkeisiin asioihin?

Miten itse voin? Millä mallilla ovat henkinen, fyysinen, sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointini? Mitä olen tehnyt niiden eteen, mitä voin tehdä alkavan vuoden aikana? Miten voin kehittyä yhä syvemmin haluamaani suuntaan? Mitä jättää taakseni, mitä tavoitella? Uusi vuosi on merkittävä hetki. Monella tapaa tyhjä taulu, jolle voimme määritellä tulevan vuoden suuntaviivat. On tärkeää, että ne ohjaavat toivottuun suuntaan.

Aloitan aina vuoden samalla hokemalla tarkoittaen joka sanaa: säilyttäköön uusi vuosi sen, mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen, mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat.

Ja se elämän tarkoitus? Mitäs jos opittaisiin olemaan ihmisiksi. Kunnioittamaan itseä, muita, luontoa. Arvostamaan ja vaalimaan elämää, niin omaa kuin muidenkin. Tekemään hyvää. Siinä lienee riittävästi puuhaa yhdeksi ihmiselämäksi, saati sitten tulevaksi vuodeksi.