
Ujo Pepe Willberg lauloi aivan vapaaehtoisesti kunhan hän ei nähnyt yleisöä, Danny kertoo
Musiikinopettaja sätti Pepe Willbergin laulutaitoja. Yllättävää on, että legendaarinen laulaja joutui odottamaan kultalevyä yli 50 vuotta.
Pepe Willberg sai ensimmäisen kitaransa 13-vuotiaana. Hän ei osaa edes ajatella, mihin elämä olisi kuljettanut ilman musiikkia. Kuva: Aurora StudiosDanny haluaa painottaa, että Pepe Willberg suostui aikoinaan aivan vapaaehtoisesti laulamaan yleisön edessä. Mitä nyt salista piti sammuttaa valot, koska pimeässä laulaminen ei jännittänyt aivan yhtä paljon.
On oikeastaan varsin kummallista, että Pepe Willberg on kiertänyt esiintymislavoja jo seitsemällä vuosikymmenellä. Koulussa musiikinopettaja sanoi, ettei tästä ainakaan laulajaa tule, ja ehkä Pepe olisi nähnyt itsensä ennemmin kitaranvarressa kuin mikrofonin takana.
Muusikon koko ura on varsin ristiriitainen. Rööperiin, Saat miehen kyyneliin, Elämältä kaiken sain ja Aamu ovat suuren yleisön tuntemia ja rakastamia lauluja, mutta ensimmäisen kultalevynsä Pepe sai vasta vuonna 2014 Pepe & Saimaa -albumista.
Severi Koivusalon käsikirjoittama ja ohjaama Pepe-dokumenttielokuva antaa laulajasta ujon kuvan. Hänelle on vaikeaa kävellä kulisseista mikrofonin luo ja välispiikit ne vasta hankalia ovatkin. Hän puhuu huonosta menestyksestä, varasuunnitelmista ja pelostaan, että pilaa konserttien tunnelman laulullaan. Mestarit areenalla -kokoluokan esitykset tuntuivat vaivaannuttavan suurilta.
Pepe toteaa, että ei hän ole yrittänyt olla eturivissä vaan tulla toimeen. Sen voi tehdä vähän pinnan alla.
Valinta on hektisellä 2020-luvulla nerokas: tämän dokumentin ääreen tulee totisesti pysähdyttyä.
Dokumentti on koskettava katsaus Pepe Willbergin uraan. Elokuvan polttopisteessä on nimenomaan musiikki, henkilökohtaisesta elämästä mainitaan vain pari pientä yksityiskohtaa.
Elokuva on rytmiltään rauhallinen, kohtaukset ovat pitkiä ja vuosikymmenten varrelta poimituille esiintymisille annetaan reilusti ruutuaikaa. Valinta on hektisellä 2020-luvulla nerokas: tämän dokumentin ääreen tulee totisesti pysähdyttyä.
Ilahduttava piirre on myös se, että Pepen urasta kertovia kollegoita ei ole haastateltu yksin ankeassa studiolavastuksessa, vaan he käyvät keskustelua Pepen kanssa niin vanhalla treenikämpällä kuin pienessä laivahytissä. Kerrankin kehut ja ylistykset menevät suoraan niiden kohteelle.
Elokuva saattelee katsojan yksityiskierrokselle musiikkimaailman kulisseihin, missä vellovat tunteet menestyksestä epävarmuuteen. Ja musiikki, se kuohuu valkokankaalta tuhannen kosken voimalla.
Ensi-ilta elokuvateattereissa 4. lokakuuta.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







