Kuukausiakin samassa parkkiruudussa – tämä Kanarialla tavattu pariskunta on matka-asumisen konkareita: aiemmin he purjehtivat Oulusta Teneriffalle ja asuivat vuosia veneessään

Kaarina Leskinen ja Pertti Kuosa ovat tottuneet matkailuelämään, sillä he ovat asuneet Espanjassa myös purjeveneessään. Kuva: Eija Mansikkamäki

Moni siitä haaveilee, mutta harva toteuttaa.

Autossa asuminen on nyt muotia. Julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa vilahtelee yhä useammin heitä, jotka ovat myyneet tai ainakin varastoineet kaiken, muuttaneet paketti-, retkeily- tai asuntoautoon ja lähteneet kiertämään mualimoo, kuten entinen lottovoitosta haaveillut asian ilmaisi.

Sellaisia ovat ehkä nuokin: kolme asuntoautoa asfaltoidulla parkkipaikalla Playa del Inglesissä Kanariansaarten Gran Canarialla.

Yksi hotellialueen vieressä seisovista ajokeista näyttää kovin kotoiselta. Se on Solifer, ja lähempänä näkyy rekisterikilpikin: suomalaisia!

Ihan pakko koputtaa oveen.

"Tervetuloa vaan!" toivottavat Pertti Kuosa ja Kaarina Leskinen. He ovat olleet 12 vuotta eläkkeellä ja lentäneet Inglesiin joka talvi. "Nyt olemme toista talvea autolla. Tämä on mukavampaa, kun saa olla omissa oloissaan. Asuminen on halpaa, tosin lauttamatkat ovat kalliit."

Laivalippu mantereelta maksaa 1 500 euroa, mutta parkkipaikoilla yöpyminen on ilmaista. Alla on talvireissuja varten hankittu 32-vuotias Suomessa tehty Solifer, jossa on Fiat Ducaton alusta ja 2,4-litrainen turbomoottori. Se haetaan ensi kesänä museorekisteriin.

"Autossa on suihku, mutta saunassa käymme suomalaishotellissa Kontulan Helmessä. Inglesissä olemme nyt 48. kerran, kävimme ensimmäisiä kertoja jo Francon aikaan. Tänne tulee kuin kotiin."

Televisio näkyy tabletista, ja kojelaudalla on kokoelma matkalta kerättyjä simpukoita ja muita muistoja. Radiossa soi suomalainen iskelmä.

Aivan asunnon eli auton takaa aukeavat laajat dyynit ja niiden takana Atlantti. Kuva: Eija Mansikkamäki

Pariskunta saapui saarelle joulukuussa ja poistuu huhtikuussa. Matka Manner-Espanjasta jatkuu Saksan Travemündeen ja sieltä laivalla Suomeen toukokuun alussa.

"Pitää päästä äitienpäiväksi Suomeen 96-vuotiasta äitiä morjestamaan. Täältä olemme ottaneet hänelle netillä näköpuheluita."

"Suomalainen kesä on niin mahtava, että kaipuu vetää sinne."

Inglesissä pariskunta on ollut samassa parkkiruudussa koko ajan, kolmisen kuukautta.

"Täällä oli älyttömästi väkeä, kun tulimme. Paikkaa ei voinut luovuttaa. Parkkialue on turvallisin yöllä, mutta ei meille ole muuallakaan sattunut mitään."

Päivään kuuluvat kolmen kilometrin kävely kauppaan, rannalla patikointi ja luonnon seuraaminen. Parkkiksella on seurattu villiintynyttä papukaijaparvea ja lähellä hoivattu varaaneja ja maamuurahaisia.

Rantabulevardi, kuuluisat dyynit ja Atlantti aukeavat aidan takana.

Hetkinen, tuollahan on Solifer ja vielä Suomen rekkareissa! Liikkuva suomalaiskoti talvehtii palmumaisemissa. Kuva: Eija Mansikkamäki

Muitakin suomalaisia on näkynyt.

"Tuttavamme lähti juuri Teneriffalle. Yksi pariskunta oli tässä yhden yön oikein isolla ja kalliilla asuntoautolla ja jatkoi Fuerteventuran saarelle. Viime talvena ei näkynyt muita suomalaisia autoja kuin me."

Pariskunta puhuu espanjaa "silleen, että pärjää".

Salossa odottaa oikeakin koti.

"Viime vuonna asuimme siellä vajaan kuukauden. Muun ajan matkustimme, jelppasimme kavereita ja veneilimme."

Matkailuelämä on tuttua, sillä pariskunnalla on myös 40-jalkainen Merikarvialla tehty mäntypuinen purjevene.

Kuosa ja Leskinen irrottivat Kobransa köydet 2. elokuuta 1978, purjehtivat viisi viikkoa Oulusta Teneriffalle ja olivat 11 vuotta reissussa ja asuivat veneessä.

"Silloin myimme asunnonkin. Asuimme Teneriffalla vuoden. Kun satama oli jatkuvasti täynnä, olimme yhdeksän kuukautta ankkurissa. Satamamaksuja ei mennyt, kaupassa käytiin soutamalla kumiveneellä ja vessa vedettiin Välimereen. Niin tekevät kaikki, koska täällä ei ole satamissa septin tyhjennystä."

Veneen keulassa oli naishahmo Veera. Se teetettiin, vaikka Kuosa ja Leskinen ovat puuseppiä.

"Sen veisti Vaalan yhteiskunnan käsityönopettaja, joka kyllä ihmetteli, kuinka meidän pieneen soutuveneeseen sopii niin iso tyttö. Pyysimme häntä katsomaan venettämme ja hän hämmästyi. Veerasta on tarjottu 10 000 euroa, mutta vielä ei ole lähtenyt."

Auton kojelaudalla kulkee matkalta mukaan tarttuneita simpukoita ja Kaarina Leskisen askartelemia koristeita. Kuva: Eija Mansikkamäki

Pariskunta piti yhteistä yritystä Vaalassa 40 vuotta, joten sopu oli testattu ennen reissuja, mutta veneilyä oli takana vasta pari kesää Oulujärvellä. Paikallinen osuuspankin johtaja kävi vetoamassa, ettei parikunta lähtisi. He kuitenkin lähtivät, näkivät mennessä avomerta ja purjehtivat takaisin Ouluun kanavien läpi Ranskasta Pohjois-Saksaan Travemündeen.

Kanavia riittikin.

"Matkalla on 273 sulkua, joista 46 pelkästään yhtenä päivänä. Käsineistä huolimatta kädet olivat köysien vetämisestä ihan veressä. Saksassa oli suurin pudotus 43 metriä, joka mentiin hissillä eikä vesiä vaihdettu. Ranskassa taas oli kaksi viisi kilometriä pitkää tunnelia, joissa on himmeät sähkövalot."

Pariskunta elätti itsensä kolme vuotta tarjoamalla purjehdusretkiä turisteille Teneriffan ohella Etelä-Espanjan Aurinkorannikolla Fuengirolassa. Siellä he asuivat veneessä kolme vuotta, alla puoli kilometriä vettä ja naapureina delfiinejä.

Sitä ennen Kuosa ja Leskinen ehtivät asua asuntovaunussa useamman vuoden Pohjois-Espanjan Baskimaassa, missä he urakoivat kahdestaan hirsitaloja suomalaisesta puusta.

"Ne olivat höylähirttä, Espanjassa suunniteltuja ja sillä tavalla erikoisia, että ensin kasattiin liimapalkeista kehikko, johon pudotettiin seinähirret. Saksassa tekevät samalla tavalla."

Purjevene on tallella ja odottaa kesää ja paluumuuttajia Turussa.