Antero Ylävaara on 71-vuotias yrittäjä, joka varttui Ylitorniolla.
Perusti 28-vuotiaana ensimmäisen kaupan Ivaloon ja osti Kuukkelin Saariselällä vuonna 1986.
Avannut myymälän Inarissa 17 kertaa ja laajentanut Kuukkelia viidesti. Rakentanut uudet liiketalot Ivaloon ja Inariin, jossa vuokrasi 1000 neliön K-marketin Keskolle.
Asuu Saariselän kylässä Inarissa. Perheeseen kuuluu avopuoliso ja tytär lapsineen.
Vapaa-ajallaan hän seuraa lehdistä uutisia, taloutta ja politiikkaa sekä televisiosta ajankohtaisohjelmia.
Antero Ylävaara, 71, nousi yhdessä yössä otsikoihin, kun 21. helmikuuta alkanut tulipalo tuhosi Saariselän matkailun sydämen, kauppakeskus Kuukkelin. Liiketilassa oli matkailusta elävän kylän ainut ruokakauppa ja lisäksi 35 ihmisen työpaikka.
Menestyksekäs 43 vuoden elämäntyö Saariselän matkailun parissa on tehnyt Ylävaarasta Lapin suurimpia veronmaksajia, jolla on muun muassa mittava kiinteistö- ja sijoitusomaisuus. Niinpä monet ajattelivat hänen heittäytyvän hyvin ansaituille eläkepäiville tulipalon jälkeen.
Vielä mitä. Kuukkeli oli kiinni vain 38 päivää, ja toiminta jatkuu nyt vuonna 2004 valmistuneessa liikekeskuksessa Siulassa, joka oli vuosien saatossa hiipunut ja jäänyt lähes tyhjilleen. Mittavat muutostyöt, kalustus ja hyllytys tehtiin kahdessa viikossa. Vuodeksi tehtyä vuokrasopimusta voidaan tarvittaessa jatkaa viisi kuukautta eteenpäin.
”Olen aina tehnyt hommia Inarin ja Saariselän kauppapalvelujen ja matkailun eteen, en itseni. Kaikki saadut tulot on aina laitettu Inarin palveluiden parantamiseen ja liiketoiminnan järkevään kasvattamiseen. Helppoa elämää en ole koskaan etsinyt.”
Ylävaaran menestystarina on sekoitus luontaista liikemiesvaistoa, kovaa työtä ja sisukkuutta.
Hän syntyi Ylitorniossa 1950 ja varttui viisilapsisella karjatilalla. Lypsäviä oli 12, peltoa yhteensä noin 16 hehtaaria ja perunamaatakin vajaa hehtaari.
”Metsää ja muuta maata oli rapeat 200 hehtaaria, jota myytiin kun karjatilan tulot eivät riittäneet menojen kattamiseen.”
Näin oli erityisesti, kun halla oli vienyt koko viljasadon. Hallavuodet peräpohjalaisen maatalon riesana eivät olleet harvinaisia.
Äiti jäi leskeksi 1966, joten sisarusten oli paikattava isän mentävää aukkoa työmaalla.
”Herätys oli klo 7, ja aamiaisen jälkeen lähdettiin maatalon töihin. Suoviljelykset ja lehmät olivat kesällä muutaman kilometrin päässä kotitalosta. Sieltä palattiin klo 18, jolloin oli päivällisen vuoro. Työpäivät huipentuivat saunomiseen pihapiirissä olevassa saunassa.”
Tuloksiakin tuli. Ayrshire-lehmä Kerttu tuotti Lapin ensimmäisenä lehmänä maitoa yli 50 tonnia, ja tila oli myös AIV-rehun uranuurtajia.
”Muistan, kuinka äiti kantoi selässään 40 kilon jauhosäkkejä. Vähitellen pölyt aiheuttivat kuitenkin hänelle monenlaista vaivaa.”
Isä oli kirjallisuuden ystävä, mikä heijastui myös lapsiin. Vuonna 1958 syntyneestä siskosta Anni Ylävaarasta varttui maineikas kirjailija Rosa Liksom.
”Annista näki jo nuorena, että hän on kirjallinen persoona. Hän tapasi tehdä jo lapsena runoja.”
Myös veljillä on kirjallisia taipumuksia. Vanhimmasta veljestä Martti Ylävaarasta tuli opettaja, ja hän on kerännyt ja työstänyt mittavan aineiston ylitorniolaista perinnetietoa pikkupojasta lähtien. Toinen veli puolestaan on valokuvannut nuoresta saakka suuren määrän otoksia, jotka ovat mielenkiintoinen osa Ylitornion kulttuurihistoriaa.
Anteron intohimo oli kaupankäynti, ja siihenkin liittyy verenperintö.
”Isän äiti piti pihapiirissä kauppaa ennen toista maailmansotaa, ja isälläni oli vuoteen 1958 saakka sekatavarakauppa K Ylävaara, joka oli muuten Lapin ensimmäisiä K-kauppoja.”
Ylävaara oli nuorena muutaman kesän töissä kyläkauppaa pitäneellä tädillään. Armeijan jälkeen ura urkeni ensin osuuskaupassa, sitten Pohjanmaa-tukkuliikkeessä ja lopuksi Keskolla, jota kautta hän päätyi kauppiaaksi Ivalon keskustaan marraskuussa 1978.
Vuonna 1981 Saariselällä avattiin Kuukkeli, joka hiljensi myyntiä myös Ylävaaran pitämässä kaupassa Ivalossa erityisesti kevättalvella ja sai hänet kiinnostumaan yritystoiminnasta matkailukeskuksessa.
Ylävaara osti Kuukkelin vuonna 1986 ja ryhtyi investoimaan siihen.
”Kun alussa talossa oli pinta-alaa 240 neliömetriä, palaneessa kauppakeskuksessa oli tilaa kaikkiaan 2 700 neliötä"
Jos neljä vuosikymmentä Saariselän matkailun parissa olivat muutosta ja sopeutumista, viimeiset kaksi vuotta muistuttavat vuoristorataa.
Ensin korona romahdutti matkailun yhdessä yössä 13. maaliskuuta 2020, ja vain kotimaan matkailu pelasti majoitus- ja ohjelmapalvelut tuona kesänä katastrofilta. Kun tänä vuonna ulkomaan matkailu palasi viimein uomiinsa, tuli Kuukkelin tulipalo ja muutama päivä myöhemmin alkoi Ukrainan sota.
”Sota Ukrainassa voi hiljentää hetkeksi Lapin matkailua. Venäjän rajan läheisyys saa ulkomaalaiset varovaisiksi, ja lisäksi matkustaminen kallistuu tulevaisuudessa yhä lisää.”
Ylävaara näkee, että Suomen liittyminen Natoon vähentäisi Lapin matkailun riskejä, sillä matkailija edellyttää matkakohteelta vakaita oloja ja turvallisuutta.
Myös Ylävaaran yksityiselämässä on ollut murhetta jo ennen tulipaloa, sillä hänen poikansa menehtyi viime syksynä ihosyöpään.
”Välillä näytti jo valoisalta, ja hoidot näyttivät purevan. Sitten kävi toisin.”
Toiminnan jatkaja saattaa silti löytyä perhepiiristä, sillä tytär on ollut pikkutytöstä lähtien mukana työssä kaupassa.
”Kaupanpito on kuitenkin kovaa hommaa, epävarmaa ja sesonkiluonteista.”
Ennen tulipaloa Ylävaara kaavaili keskittyvänsä majoitustoimintaan lokakuusta lähtien. Nyt hän pitelee lankoja ainakin siihen saakka, kunnes uusi, 2 700 neliön liiketila valmistuu parin vuoden kuluessa.
Puurakennuksen suunnittelu alkaa toukokuussa, ja ajatuksena on saada siihen lappilaista näköä. Rakennus tulee hieman taaemmaksi kuin vanha, ja liiketiloja luodaan mahdollisimman paljon katutasoon. Lisäksi rakennuksen pitää olla helposti laajennettavissa, jos tarve vaatii.
Uudisrakennusta odotellessa Ylävaaran elämä jatkuu jotakuinkin samaan tapaan kuin ennen tulipaloa.
Hän herää varhain ja suuntaa työpaikalleen K-Market Kuukkeliin viimeistään klo 7.30. Tietokoneeltaan hän laittaa ensimmäiset tilaukset matkaan puolen tunnin sisällä. Eri elintarvikeryhmien tuotteiden tilausajat umpeutuvat tunnin välein, kunnes klo 13 homma on ohi. On oma taiteenlajinsa tilata tavaraa niin, että sitä on riittävästi mutta ei liikaa.
Ylävaara lopettelee työpäivänsä vasta iltakymmenen aikoihin, mutta usein jokin asia pitää hänet kaupassa vielä pidempään. Niin oli silloinkin, kun Kuukkeli-kauppakeskus paloi 21. helmikuuta. Ylävaara poistui työpaikaltaan vasta noin klo 23. Rakennus jäi tyhjäksi vain 4,5 tunniksi, jolloin palo syttyi luultavimmin uusimman laajennusosan sähköpääkeskuksessa.
”Päivällä rakennus olisi säästynyt. Peli on kuitenkin menetetty, jos tällaisen puurakennuksen tulipaloa ei heti saada sammumaan”, Ylävaara toteaa.
Epäonni oli maksimaalista. Lomasesonki oli alkamassa ja varastot täynnä. Hieman tavaraa säästyi katoksen alla ja satakunta sähköpyörää kellarissa.
Vuokralaisena olevan Alkon tuotteista saatiin pelastettua muutama sata pulloa, jotka jäivät luhistuneen seinän alle. Niitä varten jouduttiin seuraavana päivänä järjestämään palopaikalle vartiointi.
