Kirja-arvio: Hanna Vellingin Kutsumaton tarjoaa raikasta viihdettä parisuhdekiemuroista
Hanna Velling kehittelee uusimmassa romaanissaan keitoksen, jossa väläyttelee kipukohtia juuttumatta niihin.”Mun lapset ei ole mitään heittopusseja, jotka kulkee kahden kämpän väliä reput selässä. Koti on koti, ja se on täällä.”
Mirjalla ja Mikolla on 11- ja 5-vuotiaat tytöt. Leipomusten ja huovutusten makuinen arki on ollut kodikkaasti uomassaan. Mikon taannoisesta uskottomuudesta on päästy yli.
Mutta nyt Mikko iskee silmät viehättävään yksinhuoltajaan, sisustuksia suunnittelevaan toimittaja Siruun. Sirulla on 8-vuotias poika ja kaipuu kiinteään parisuhteeseen. Pian avioero on vireillä ja hapuilu uusperhettä kohti käynnistynyt.
Tästä asetelmasta Hanna Velling (s. 1969) kehittelee keitoksen, jossa väläyttelee kipukohtia juuttumatta niihin. Avioero on aina monen ihmisen draama. Ulkopuolelta katsoen voi nähdä yhteentörmäyksissä huvittavuutta, mutta niillä jotka törmäävät, se on totinen paikka.
Jos on pitänyt Veera Niemisen viihderomaaneista, nauttii varmasti tästäkin teoksesta. Vellingin vahvuutta on kyky eläytyä eri osapuoliin, niin jätettyyn kuin jättäjään, eri-ikäisiin lapsiin, uuden eteen joutuvaan anoppiin ja ulkopuolelta tulleeseen pesän rikkojaan.
Velling kirjoittaa jokaisen näkökulmasta raikkaasti ja moralisoimatta. Hän vie tilanteisiin, joissa varhaismurkku asettuu poikkiteloin, anopin hyllyssä viipyy ex- parin kehystetty vihkikuva ja uusi kuvio kyseenalaistaa totutut tavat ja ruokavalion.
Vellingin kuvaamat ihmiset ovat selviytyjiä, ainakin aikuiset – lapsistahan ei voi tietää. Uutta suhdetta haikaileva voi maistella kirjan parissa, onko valmis kohtaamaan haasteet. Perheessään viihtyvä saa hymähdellä, miltä kaikelta säästyykään.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat


