PASSIPAIKALLA Selvyyden aika ohi
Perustuslaillisuuden tulkinta oli ennen yksinkertaista. Kutsuttiin kuultavaksi professorit Mikael Hidén, Ilkka Saraviita ja Antero Jyränki. Tiukoissa tilanteissa kuultiin vielä Kauko Sipposta.
Tulkinnat mutkistuivat, kun perustuslakeihin lisättiin uusia, entisten kanssa eri suuntiin kulkevia elementtejä. Kansalaisten perusoikeuksia on soviteltu muuhun lainsäädäntöön vuosikymmeniä.
Suomen EU-jäsenyys mullisti tulkinnat taas kerran. EU-tuomioistuimen ratkaisuja on usein vaikea ennakoida. Vain SDP:n veteraanipoliitikko, ylioppilas Eero Heinäluoma uskoo hallitsevansa EU-oikeuden täydellisesti.
Ennen oli kolme niukkasanaista viisasta. Nyt kymmenet professorit yrittävät kilpaa saada median innostumaan omasta perustuslain tulkinnastaan.
Pykälät vai periaate?
Hallitusten lienee entistä vaikeampi arvioida esitystensä suhdetta perustuslakiin. Viime kaudella yritettiin eduskunnan perustuslakivaliokunnalta jopa ennakkopäätöstä sote-uudistuksesta, mutta Johannes Koskisen (sd.) johtama valiokunta kieltäytyi.
Lopulta valiokunta sai eteensä täsmällisen esityksen, jonka se joutui tyrmäämään. Tällä vaalikaudella perustuslakivaliokunta pysäytti niin sanotun veronkierron tehokkaan katumisen, jota eduskunta itse oli vaatinut.
Oppositio uskoo vahvasti, että viimeistään EU-tuomioistuin kaataa hallituksen kaavailemat työelämän pakkolait eurooppalaiseen sopimuskulttuurin vastaisina. Tuomioistuimet ottavat kuitenkin kantaa pykäliin. Periaatteet ovat poliitikkojen heiniä.
Oppositio on narrannut median aika tavalla koukkuun pohtimaan pakkolakien periaatteellista EU-kelpoisuutta.
Eri asia on, tarvitseeko pakkolakeja koskaan säätää ja onko niissä ylipäänsä riittävästi järkeä. Mutta tuskin EU-tuomioistuin Suomen talouden tervehdyttämistä estää, jos pykälät oikein kirjoitetaan.
Päivähoidosta pitkästi
Viimeksi Annika Lapintien (vas.) johtama perustuslakivaliokunta joutui puuttumaan lakiesitykseen varhaiskasvatuksesta. Kelan tiedot perheiden tilanteesta katsottiin niin luottamuksellisiksi, ettei niitä voi kunnallisen päivähoidon käyttöön luovuttaa.
Esityksen mukaan lapselle taataan vain 20 tuntia varhaiskasvatusta viikossa, jos toinen vanhemmista on kotona. Valiokunnan tulkinnan arvellaan mitätöivän suuren osan kaavaillusta kuuden miljoonan euron säästöstä.
Viiden ja puolen tunnin keskustelu rohkaisi ääneen etenkin monet naisedustajat, jotka usein seuraavat vanhojen herrojen talouspoliittista jaarittelua sivusta.
Eeva-Johanna Eloranta (sd.) sanoi uudistuksen eriarvoistavan, koska sitä sovelletaan eri kunnissa eri tavalla. Sanna Lauslahti (kok.) vastasi, että kunnallisvaaleja järjestetään juuri sitä varten, että erilaisissa kunnissa voidaan tehdä erilaisia päätöksiä.
Aamuvirkkujen aika
Päivähoitorintamat noudattelivat lähes viivasuorasti hallituksen ja opposition rajaa. Päivähoito ja varhaiskasvatus menivät suloisesti sekaisin molemmin puolin rintamaa.
Aila Paloniemi (kesk.) tiedusteli, onko kukaan kysynyt lapselta, onko tämä mieluummin kotona vai hoidossa?
Kristiina Salosen (sd.) mukaan lapsen aivot on luotu sellaisiksi, että ne kehittyvät sosiaalisessa kontekstissa. Tiina Elovaara (ps.) ei uskonut, että 40 tuntia varhaiskasvatusta saaneet lapset menestyvät elämässä paremmin kuin 20 tuntia saaneet.
Eduskunta siivosi kuluneella viikolla tarmokkaasti pöytää ensi viikon budjettisouvin tieltä. Eeva Maria Maijala (kesk.) painotti keskiviikkoaamuna kello 4.08, että kemeralaissa on ainakin Pohjois-Suomen osalta edelleen korjattavaa. Sitten mentiin hetkeksi nukkumaan.
Pekka Alarotu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
