Arvio: Koskettavia hetkiä ja omaa erinomaisuutta

Toimittaja Katri Kallionpää on puhunut kuolemasta Musta laatikko -esityksessä. Kuva: Ivan Bessedin

Kansallisteatterin päänäyttämöllä pyörii jo kolmatta vuotta Helsingin Sanomien toimittajien ja valokuvaajien yksinpuheluiden ilta eli puheenvuoroja ilmiöistä ja työstä.

Tänä syksynä kuultiin esimerkiksi Heli Saavalaisen kertomus siitä, kuinka Suomen ympäristöhallintokaan ei ollut järin halukas yhteistyöhön Venäjän Itämereen päästämien kipsivuotojen penkomisessa ja Sami Sillanpään tarina pikkuruisesta Naurun saaresta, joka jatkaa fosfaatin kaivamista maailman lannoiteteollisuudelle silläkin uhalla, että vajoaa itse mereen.

Tarinoita on illassa yhdeksän, ja kun toimittajia ollaan, oma erinomaisuus ei kaikilta peity rivien väliin.

Tarkoitus on lähentää journalismin tekijöitä ja yleisöä, minkä ymmärtää tässä median murroksessa. Yleisö on kuitenkin vankkaa sanomalehtipolvea, joka viihtyy muutenkin teatterissa ja halunnee nähdä Hesarin toimittajat livenä tai kuulla paljastuksia juttujen teosta. Harmi näin vaalien alla, että muhevat jutut politiikasta puuttuivat, mutta uusi keskuskirjasto Oodi sai pitkän mainospuheen.

Seuralaiseni läheinen oli juuri kuollut syöpään, joten häntä kosketti Katri Kallionpään kertomus syövästään. Se oli myös syy käyttää hyväksi mahdollisuus tavata esiintyjiä esityksen jälkeen. Aika harva muu käytti.

Musta laatikko palkittiin Bonnierin palkinnolla viime keväänä kisassa, jossa finaalissa oli myös MT:n toimittajan Kaijaleena Runstenin sovittelujournalismin juttu savolaiselta maitotilalta.

Hanketta voisi jalostaa muihinkin ammatteihin. Olisi hienoa kuulla vaikkapa viljelijöiden kertomuksia taistelustaan säätä, kauppaa ja nousevia kustannuksia kohtaan.

Juttua korjattu 11.10.2018: Katri Kallionpään nimi oli muuntunut jutussa Kalliokoskeksi. Toimitus pahoittelee virhettä.

Musta laatikko Kansallisteatterissa 11.10. ja Tampereella 23.10., uudet esitykset jatkuvat keväällä Helsingissä, Tampereella ja Turussa.