Keho on kaunis, mutta paljastava

Häpeä, läski! Laiska, inhottava, epäonnistunut, arvoton luuseri. Vanhat pelot nousevat pintaan. Ja minä vain luulin osallistuvani kurssille, jossa kokoaisin vuodenaikaan sopivan, toimivan puvuston. Sivutuotteena oppisin yhä paremmin pukeutumaan oman vartalotyypin mukaan ja löytämään itselle sopivan tyylin.

On hurja huomata, miten monella meistä astuvat kuvaan rankat tunteet, kun vartalo ei vastaa mallikuvien kroppaa. Onko pulskalla oikeutta pukeutua kauniisti? Eikö lihavan pitäisi vain ymmärtää hävetä omaa epäonnistumistaan ja pysyä poissa hoikkien silmistä?

Jos kuitenkin on pakko tulla ihmisten ilmoille, pukeutua rumaan kaapuun? Ihan vain tuodakseen julki tuomitsevansa itse kaikkein eniten oman vartalonsa, ettei muiden tarvitse. Ainakaan ääneen.

Kehomme on näkyvin osa elettyä elämäämme. Joskus se rakentaa suojaa elämän kolhuilta. Jos sinulla on vatsassa jatkuva kauhun solmu, ehkä on turvallisempaa peittää vatsa pehmusteilla edes päältä päin? Tai jos tuntuu, että olet usein polvillasi elämän edessä, on ymmärrettävää, ettei polvien kannata silloin olla kovin luisevat.

Kurssi on kerrassaan loistava. Kurssitoverit ja -vetäjä kannustavia, myötätuntoisia ja välittäviä. Opin itsekin rakastamaan kehoani yhä enemmän. Jokainen vartalo on omanlaisensa ja kaunis. Jokaisessa on huikea määrä rakkautta ja elämää. Myötätuntoa ja monenlaista osaamista. Toiset kehot ovat pehmeämpiä, toiset kiinteämpiä. Jokaikinen silti arvostuksen ja välittämisen arvoinen.