Jo neljäs uusi kyläkoulu valmistuu ensi vuonna Nivalassa – siellä kyläkouluihin panostetaan samaan aikaan kun keskittämisen trendi on huipussaan

Haikaran kylä sai uuden koulurakennuksen viime syksynä. 6.-luokkalaiset välitunnilla pelaamassa palloa. Kuva: Paivi Karjalainen

Unisia silmiä ei juuri näkynyt. Koulun käytävillä seikkaili hymyileviä lapsia, nauru raikui, uusia tiloja kierreltiin yhdessä.

6.-luokkalainen Juulia Sikala tunsi jännitystä. Oli ensimmäinen päivä syysloman jälkeen kyläkoulun uudessa rakennuksessa. Entinen koulu, lähes satavuotias, sinapinkeltainen rakennus näkyi ikkunasta tuulisten puiden alla.

Uusi koulu ei näyttänyt perinteiseltä kyläkoululta vaan modernilta rakennukselta. Valtavat ja avarat ikkunat, pelkistettyjä vaaleita linjoja, tilaa niin runsaasti, ettei käytävillä ulkovaatteita puettaessa osuttu toisiinsa.

Juulia on asunut lapsuutensa Pohjois-Pohjanmaan Nivalassa. Koti sijaitsee kolmen kilometrin päässä koulusta, jonne matka taittuu kävellen tai pyörällä.

12-vuotiaan Juulia Sikalan lempiaineisiin kuuluu esimerkiksi kuvaamataito, sillä piirtämisessä saa käyttää mielikuvitusta. Kuva: Paivi Karjalainen

Nivalan kaupunginvaltuusto on tietoisesti päättänyt panostaa kyläkouluverkostoonsa. Samanaikaisesti valtakunnallisena trendinä on lakkauttaa lähikouluja ja keskittää opetus keskustaan.

Nivalassa on huomattavan paljon kyläkouluja sen pinta-alaan nähden. Alue on noin 25 kilometriä päästä päähän, mutta alakouluja kylissä on peräti 10. Vain yksi sijaitsee keskustassa.

Nivala on reilun 10 000 asukkaan maaseutukaupunki Kalajokilaakson alueella laakeiden peltomaisemien keskellä. Siellä asuu myös monia maatalousyrittäjiä.

Viimeisen kolmen vuoden aikana Nivalan kyliin on noussut kolme uutta alakoulua. Vuonna 2021 aloitti Junttilan koulu, elokuussa 2023 Erkkilän koulu siirtyi uusiin tiloihin ja lokakuussa otettiin käyttöön Haikaran kyläkoulun tuore rakennus.

”Oppilaat tarvitsivat asianmukaiset ja kunnon tilat. Uusi koulu rakennettiin siksi, että samalla pihalla oleva vanha puukoulu oli jo ränsistynyt, 1928 rakennettu kivikoulu oli saneerauksen tarpeessa sekä osa ryhmistä opiskeli parakkirakennuksessa", kertoo rehtori Reino Tyni Haikaran koulusta.

Mutta ei kyläkoulujen kulta-aika seudulla ole päättymässä: Aittola-Järvikylälle rakennetaan uusi koulu, johon Aittolan ja Järvikylän koulut siirtyvät vuoden 2025 alusta. Tämä tarkoittaa kahden alakoulun yhdistymistä.

Haikaran uusi kyläkoulu maksoi 5,5 miljoonaa euroa, josta taiteeseen käytettiin 55 000 euroa. Haikaran koulun rehtori Reino Tyni seisoo nivalalaissyntyisen Tiina Kontilan taideteoksen edessä.  Kuva: Paivi Karjalainen

Kyläkouluihin investoidaan siitä huolimatta, että syntyvyys myös Nivalassa laskee ja sen on lähivuosina leikattava palveluista.

Yhteensä rahaa on arvioitu menevän neljän kyläkoulun uudisrakentamiseen noin 16 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Haikaran koulu maksoi Nivalalle 5,5 miljoonaa euroa.

Nivalan kaupungin opetuslautakunnan puheenjohtaja Aleksi Päkkilä ei pidä realistisena, että Nivalan leikkaukset kohdistuisivat ensimmäisenä kyläkouluihin. Muutamassa vuodessa oppilasmäärä vaikuttaa tilastojen valossa pienenevän: vuosina 2028–2030 Välikylän, Erkkilän ja Malilan koulut lähestyvät nykyistä 40 oppilaan rajaa.

”Liian pieniksi kyläkouluiksi emme tahdo opetusyksiköitämme: koulussa on oltava vähintään 3 opettajaa. Pienessä kyläkoulussa tulisi vastaan pedagogisia kysymyksiä, kuten saako oppilas kavereita ryhmästä ja miten liikuntatunnit järjestetään”, Päkkilä sanoo.

Tilavassa ruokalassa on avarat ikkunat. Ruokalinjaston yllä roikkuvat lennokit ovat prosenttitaidetta, mikä tarkoittaa sitä, että prosentti rakennuskustannuksista on käytetty taiteeseen. Kuva: Paivi Karjalainen

Miksi Nivala haluaa investoida kyläkouluihinsa samaan aikaan kun monin paikoin lakkautetaan kyläkouluja?

Syy kyläkoulukulttuurin vaalimiseen löytyy siitä, että kaksi kolmasosaa nivalalaisista lapsista asuu kylissä, kertoo Päkkilä.

Kyse on Päkkilän mukaan myös arvovalinnasta ja lähipalveluiden arvostuksesta: tavoitteena on pitää kylät elävinä ja vahvoina.

”Täällä on vahvaa kyläyhteisöllisyyttä. Kyläyhdistykset järjestävät tapahtumia, ja vanhemmat ovat hankkineet esimerkiksi leikkivälineitä koulujen pihoille.”

Nivalassa kyläkouluverkoston vaaliminen johtuu myös siitä, että aiemman työryhmän laskelmien mukaan merkittäviä säästöjä ei olisi välttämättä saatu kyläkouluja lakkauttamalla ja yhdistämällä.

”Karkeasti arvioituna vanhan koulun ylläpito maksaa suunnilleen saman verran kuin bussikuljetukset keskustan kouluun”, Päkkilä sanoo.

Vuonna 1928 rakennetussa Haikaran kivikoulussa pidetään yhä puu- ja käsityötunteja. Ekaluokkalaiset maalasivat puisia sänkyjä Mumu-kouluhahmoille. Vasemmalta Luka Linna, rehtori Reino Tyni, Roope Sikala ja Paulus Saukko.  Kuva: Paivi Karjalainen

Opetushallituksen yliarkkitehti Roope Rissasen mukaan kyläkouluverkostoa harvemmin laajennetaan, päinvastoin usein keskustaan rakennetaan isompi koulu. Nivalan tiheä kyläkouluverkosto on hänelle ensimmäinen esimerkki, mutta toisaalta hän muistuttaa, että asiasta ei löydy tilastotietoa.

Rissanen ei tunne Nivalan kyläkouluja vaan puhuu asiasta yleisellä tasolla.

”Pienissä yksiköissä voi olla paljon hyviä puolia, ja ne ovat laajasti tiedossa. Kyläkoulut voidaan nähdä paikkakunnan elinvoimaa lisäävänä tekijänä, ja opetus mahdollisesti pienemmissä ryhmissä voi olla toinen hyöty”, Rissanen toteaa.

Koulujen keskittämistrendi ei johdu hänen mukaansa Opetushallituksen linjauksista. Opetuksen järjestäjä, joka on usein kunta tai kaupunki, saa itse määritellä koulurakennusten käytön ja muutokset.

Tähän mennessä Suomessa on keskitetty opetusyksiköitä siksi, että oppilasmäärät ovat laskeneet ja keskittämisen on katsottu tulevan kunnalle edullisemmaksi kuin ylläpitää kyläkouluja.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) Masa-arviointi vuodelta 2022 osoittaa kuitenkin, että kyläkoulujen lakkauttaminen ei tuo automaattisesti päättäjien haaveilemia säästöjä.

Koulutusmenot kasvoivat nimittäin voimakkaimmin sellaisissa maaseutukunnissa, joissa tehtiin suuria tai erittäin suuria kouluverkkomuutoksia. Tällaiset kunnat olivat lakkauttaneet pieniä kouluja 40 prosenttia vuosina 2010–2022, ja ne sijaitsivat enimmäkseen harvaan asutulla maaseudulla ja saaristoalueilla.

Maltillisimmin koulutusmenot nousivat sellaisissa maaseutukunnissa, joissa koulutusverkkoon tehtiin vain vähäisiä muutoksia.

Karvin raportti antaa viitteitä siitä, että kyläkoulun lakkauttaminen heikentää seudun elinvoimaa: ihmisiä muuttaa pois pakkakunnalta ja työllisyys heikentyy.

6.-luokkalaiset Juulia Sikala (vasemmalta), Venla Tölli, Minka Gallen, Sebastian Gallen ja Ilari Vähäsöyrinki kuuntelivat matematiikan tunnilla opettajaansa Reino Tyniä, joka on myös Haikaran koulun rehtori.  Kuva: Paivi Karjalainen

”Raportti tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikissa kunnissa ei kannata karsia kyläkouluja. Joissakin kunnissa voi olla järkevää ylläpitää niitä, koska kyläkouluilla on vaikutusta muutenkin kylän elinvoimaan”, selventää aluekehityksen asiantuntija Rasmus Aro, joka laati Karvin tilastollisen analyysin.

Masa-arvioinnin tekijät korostavat, että ei voida vetää suoraa syy-seuraussuhdetta, että kyläkoulujen ylläpito tulisi automaattisesti edullisemmaksi kuin keskittäminen.

Kustannusvaikutukset vaihtelevat kuntien olosuhteiden ja alueellisten erojen mukaan. Jokainen tilanne ja kustannusvaikutus on arvioitava kunnassa erikseen.

Syyt korkeampiin koulutuskustannuksiin voivat toisaalta selittyä täysin muilla tekijöillä, mutta niitä seikkoja ei analyysissä tarkasteltu.

Opetushallituksen yliarkkitehti Rissanen ei kiistä Karvin arvioinnin tuloksia.

”5 vuoden tarkastelujakso on silti liian lyhyt rakennukseen liittyvien menojen tarkasteluun. Rakennus kestää kuitenkin pääsääntöisesti 50 vuotta”, Rissanen painottaa.

Tilastollinen asiantuntija Rasmus Aro sanoo, että on suhteellisen hankala ennakoida kustannuksia 50 vuoden ajanjaksolle: kuinka paljon yhteiskunta, aluerakenne ja väestö muuttuu 50 vuoden aikana?

Myös työryhmä Nivalassa teki erilaisia laskelmia, kun päätöksiä koulujen tulevaisuudesta oli tehtävä.

Tuolloin arvioitiin, että Nivala säästäisi lähes 12 miljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä, mikäli kyläkouluja lakkautettaisiin ilman uusien koulurakennusten rakentamista. Kuitenkin kaupungin strategian ja arvojen pohjalta päädyttiin ylläpitämään olemassa olevaa kouluverkostoa ja uusimaan huonokuntoisimmat rakennukset.

”Keskustan Kyösti Kallion kouluun ei olisi edes mahtunut enempää oppilaita. Olisi pitänyt rakentaa isompi koulurakennus”, perustelee Päkkilä.

Karvin raportissa ehdotetaan, että kouluverkkomuutoksissa täytyisi arvioida vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Suomessa on jäänyt pimentoon lasten ja nuorten toiveet siitä, mitä he ajattelevat kyläkoulujen säilyttämisestä tai pitkistä koulumatkoista.

Myös perusopetuslakiin tuli linjaus 2022, että perusopetusta järjestettäessä ja sitä suunniteltaessa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu.

”Paljon puhutaan lapsen edusta, mutta se ei toteudu. Kaikilla pitäisi olla yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet saada opetusta ja oppilashuoltoa”, sanoo Karvin arvioinnista vastannut arviointineuvos Mari Räkköläinen.

”Lapsia ja nuoria tulisi kuulla heitä koskevissa päätöksissä”, Räkköläinen korostaa.

12-vuotiaan Juulia Sikalan mielestä koulussa parasta on kavereiden näkeminen ja uuden oppiminen. Hänet kuvattiin lempipaikassaan Haikaran kyläkoulun yläkerrassa. Kuva: Paivi Karjalainen

Juulia Sikala olisi ollut surullinen, jos oma koulu olisi lakkautettu ja hän olisi joutunut siirtymään keskustan kouluun. Siksi hän on tyytyväinen, että Nivala päätti rakentaa uuden kyläkoulun.

”Meidän kotoamme on kuitenkin 10 kilometriä keskustaan”, Sikala pohtii.

Mutta mitä 6.-luokkalainen ajattelee koulujen keskittämisestä?

”Jossain tapauksissa on parempi, että 40 oppilaan koulu lakkautetaan ja oppilaat siirtyvät keskustaan isompaan koulurakennukseen. Lapsilla olisi silloin isommat tilat”, hän sanoo.

Haikaran kyläkoulussa tilaa riittää, ja siitä Juulia Sikala nauttii. Hänen lempipaikkansa sijaitsee yläkerrassa, jossa pehmeät sohvat houkuttelevat lukemaan kirjoja. Suuresta ikkunasta voi katsella liikuntasaliin.

Tietoja juttua varten antoivat Nivalan markkinoinnin ja viestinnän asiantuntija Riikka Järvikuona, Nivalan sivistysjohtaja Riitta Viitakangas, arviointineuvos Mari Räkköläinen Karvista ja Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström.

Karvin Masa-arviointi (2022) on nimeltään Maaseutu- ja saaristoalueilla asuvien lasten sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutuminen kouluverkon muutoksissa ja peruskoulujen lakkautusten vaikutukset alueiden elinvoimaan.