Jos saisi vielä muutaman vuoden elellä ja kirjoittaa
Heikki Turusen puheeseen hiipii murhe, kun rupattelu kääntyy tekeillä olevaan ortodoksikarjalaisten evakkotaivalta käsittelevään kirjaan.
Sitä hän kirjoittaa ranta-aitassaan Pieliseen kurottavan niemen nokassa Juuassa. Siellä harmaiden seinien sisällä ovat kaikki kirjat syntyneet. Miksei siis vielä tämäkin?
”Voi, kun se olisi pitänyt ensimmäiseksi kirjoittaa. Kyllä evakkojen kohtaloa täytyy pitää esillä ja tietoa siirtää tuleville sukupolville. Nyt surettaa vain se, jos teos jää kesken, kun alkaa tätä ikää olla.”
Sivuja kirjailijalla on kirjoitettuna ”helkutisti”, mutta ne ovat vasta luonnoksia.
Kesäöisin uni ei pysy silmässä, vaan Turunen nappaa karjalaistalo Bombaa muistuttavan talonsa pihasta polkupyörän ja hurauttaa ranta-aitalle, kipuaa yläkerran hämärään, avaa koneensa ja alkaa kirjoittaa.
”Evakkokirja pitäisi oikeastaan tehdä kahdessa osassa, ensimmäiseen tulisi elämä siellä ja lähtö, toiseen osaan tulo ja sopeutuminen Kanta-Suomeen”, kirjailija pohtii.
Seija-vaimolleen hän tuumii, että tämän on nyt vain kestettävä, kun ”Hessun mieli liitelee sadan vuoden takana Raja-Karjalassa”.
Kesään on Turusilla liittynyt surua kirjailija Veijo Meren kuolemasta. Samaan hengenvetoon Heikki Turunen toivoo, kunpa saisi itse vielä muutaman vuoden elellä ja vieläpä ilman, että herra Alzheimer tulee sekoittamaan päätä.
Liisa Yli-Ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
