Rakenne testattiin Hankkijan siilon katossa ‒ Futuron muoviarkkitehtuuri hämmästyttää yhä maailmaa

Suomen viidestä Futurosta yleisölle säännöllisesti on avoinna vain Espoossa WeeGee-näyttelykeskuksen pihalle vuonna 2012 siirretty talo. Futuro 001 oli vuosina 1968–2011 edesmenneen Matti Kuuslan hallussa Hirvensalmella (kuva). Neljä muuta Futuroa ovat yksityisten omistuksessa Ahvenanmaalla, Kauhavalla, Merimaskussa ja Pöytyällä. Kuva: Ilari Järvinen/Espoon kaupunginmuseo

Muovi oli 1960-luvulla ihmeaine, josta opittiin valmistamaan lähes mitä tahansa.

Arkkitehti Matti Suuronen (1933–2013) suunnitteli vuonna 1968 maailmanlaajuiseksi sensaatioksi kohonneen Futuro-talon.

Ufoestetiikkaa ellipsoidi-muotoineen huokuva rakennus oli alunperin tilaustyö, jonka halusi hiihtomajakseen lääkärinä toiminut Suurosen vanha koulukaveri vuonna 1965.

Jalustalle sijoitetun muovimajan saattoi helposti sijoittaa vaikkapa metsän keskelle rinteeseen, kuten tilaustyönkin kohdalla Turengissa tehtiin.

Polykem Oy:n tehtaalla Hiekkaharjussa erillisistä komponenteista valmistettu Futuro käsitti talvikäyttöä varten tulisijan piippuineen.

Lasikuitumuovista valmistettu runko oli eristetty polyuretaanilla, minkä ansiosta rakennuksen luvattiin saatavan huonelämpöiseksi puolessa tunnissa.

Futuroon laajasti perehtynyt historioitsija Marko Home kertoo, että 1960-luvulla suunniteltu talo korosti nykyajalle täysin päinvastaista kertakulutuskulttuuria.

”Yhdysvalloissa julkaistussa lehtijutussa kerrottiin, että Futuroon ei haluttu asentaa astianpesukonetta, koska kertakäyttöastioita pidettiin parempana vaihtoehtona”, Home sanoo.

Rakennusmateriaalina käytetty muovi on osoittautunut kaikeksi muuksi kuin kertakäyttöiseksi.

Huollettuna ja hoidettuna materiaali on kestänyt ryhdikkäässä kunnossa kaiken maailman sääoloja jo yli viisi vuosikymmentä.

Yllättävää kyllä, maailmalle lisenssiluvilla ja ilman niitä rakennettujen Futuroiden rakenne testattiin etukäteen viljasiilon kattorakenteessa.

”Suurosen työlistasta näkyy, että hän suunnitteli paljon rakennuksia muun muassa Hankkijalle. Seinäjoelle rakennetussa viljasiilossa oli halkaisijaltaan kahdeksan metrinen muovinen kattokupu”, Home paljastaa.

Siitä tuli insinöörimäisestä arkkitehtuurista tunnetulle Suuroselle lähtökohta myös Futuron suunnittelulle.

Arkkitehtuurista kiinnostuneet alan harrastajat löytävät eri puolilta maailmaa yhä toisinaan uusia taloja netin satelliittikuvien perusteella.

Lisenssillä valmistettuja Futuroja on maailmalla tiedossa 67 ja yksi puolikas.

Marko Home sanoo, että mystinen puolikas oli aikoinaan messukäytössä. Nykyään se on nuorisotalon päädyssä Frankfurtissa Saksassa.

Useimmat niistä jököttävät jalustoillaan Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa.

Virossa ufoestetiikkaa edustaa Futuro, joka on yksityisomistuksessa.

Ruotsissa maan Ilmavoimien museo kunnostutti pihalleen yhden talon, joka seisoo nyt Linköpingissä.

”Futuron prototyyppi on Rotterdamissa Museum Boijmans Van Beuningenissa. Australiassa lisenssillä valmistettu talo on esillä Tasmanian Hobartissa Museum of Old and New Artissa”, Home kertoo.

Rakennukset ovat suosittuja Airbnb-kohteita.

Venäjällä pääsee majoittumaan Futuroon Dombai-vuorelle vuonna 1976 pystytettyyn muovimajaan noin 20 dollarin hintaan henkilöltä.

Britanniassa Somersetin maaseudulla on luksusleirinnästä kiinnostuneilla vuokrattavana yö muoviunelmassa 950 euron hintaan yöltä.

Voisiko Futurosta tulla vielä uusi hitti, jos muovi korvattaisiin modernilla kierrätysmateriaalilla?

”Erinäisiä suunnitelmia on vuosien varrella tullut esiin, mutta yleensä esteeksi on noussut hinta. Uuden yksittäisen Futuron valmistus maksaisi arviolta noin 200 000 euroa.”

Sarjavalmistus laskisi hintaa, kuten oli alkuperäinenkin suunnitelma 1960-luvulla.

Toisin kävi. Tuolloin 1970-luvun öljykriisi nosti muovin hinnan liian korkeaksi massatuotantoa varten.