Tähän eivät kaikki pysty! Veksi matkaa Kunkkareihin 50. kerran peräkkäin

Veikko Velling luettelee tarkasti kaikki ne yhdeksän kertaa, kun häneltä on jäänyt Kouvolan ravien järjestelytyöt väliin. Mies on kuulunut radan vapaaehtoisiin 1970-luvulta. Kouvolassa ravataan nykyisin 26—27 kertaa vuodessa. Kuva: Satu Pitkänen

Kouvolalainen Veikko "Veksi" Velling, nyt 65, koki kuninkuusravit ensimmäistä kertaa vuonna 1956 Riihimäellä. Siitä silloin kuusivuotiaalle ravimiehen alulle on mieleen on jäänyt vain musta auto, joka kuului presidentille. Sitä ei saanut koskea.

"Ja muistan, miten miehet kiukkusivat, kun Suhinasta tuli kuningas. Miten tämä nyt voi olla kuninkuus, kun tamma voitti!"

Lahdessa kaksi vuotta myöhemmin hän muistaa Kaarlo Partasen kehut Ero-Lohkolle.

Kouvolassa 1964 oltiinkin jo siinä iässä, että pois heitettyjen totolappujen kerääminen oli oivaa bisnestä. Sieltä saattoi löytyä voittokuponkejakin.

"Sain kyllä isältä kauhean haukkumisen, kun unohdin hänen salkkunsa penkille keskikentälle. Siellä kun sattui olemaan neljä pulloa viinaa", Velling hekottelee.

Totokuponkien kerääminen oli ennen tietokoneaikaa hyvää ajankulua nassikoille.

"Nykyisin samalle lapulle tulostetaan yhdestä lähdöstä kaikki pelit. Jos niistä edes joku on osunut, lappu viedään lunastettavaksi. Aikaisemmin jokaiselle pelille oli oma pikku lappunsa, minkä takia oli myös hirveästi huttalappuja, joita sitten heiteltiin pois", muistelee vaimo Hilkka Velling.

Vuonna 1967 Kuopiosta alkoi Veikko Vellingin kuninkuusraviputki, joka jatkuu tähän päivään. Seurue, jonka kanssa raveissa on käyty on vaihdellut vuodesta toiseen. On joko menty ravimiesporukalla tai sukulaisten kanssa.

Tänä vuonna Veksi lähtee kolmatta kertaa Kouvolan raviradan talkooporukan matkalle.

Takavuosina majoituttiin, missä sattui. "Ehkä 11 miestä yöpyi kaksiossa tai telttailtiin liki pakkasessa. Taikka yöpaikka etsittiin vasta iltajuhlissa."

Lauantai-illan juhla esiintyjineen on keskeinen osa Kuninkuusravien ohjelmaa. Sinne mennään tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia - ja puhumaan hevosista ja raveista.

"Oma äiti yöpyi ensimmäisen kerran elämässään hotellissa Turun kunkkareissa vuonna 1983. Hän otti aamiaisella kahvin, pienen leipäpalan ja vähän puuroa. Minä, siskolikka ja serkkulikka meinattiin, että näytetään miten hotellissa syödään aamupalaa. No, meille tuli kaikille huono olo, joskus siinä neljännen santsauksen jälkeen", Velling tarinoi jälleen nauraen.

Suvusta neljä polvea on nyt käynyt raveissa. Hilkallakin on vyöllään jo kolmisenkymmentä kuninkuusravireissua.

"Tyttären lasta nukuttelin juosten melkein Kalajoelle asti Kaustisten 2002 kunkkareiden iltana. Poika ei ole ollut raveista niin innostunut, kun se joutui aina olemaan täällä Kouvolan radalla jo kaksi tuntia ennen raveja ja tunnin niiden jälkeen lastenhuoneessa, kun isä oli talkoohommissa", Veikko vitsailee.

Kouvolan raviradan ahkerista talkoolaisista yksi on eittämättä Veikko Velling. Ilman vapaaehtoisia raveja tuskin saataisiin järjestettyä ja niitä ajetaan eri puolella maata vuoden joka päivä joulua lukuun ottamatta.

Veikon talkooura alkoi Lahden entiseltä raviradalta, Montulta, hyppyrimäkien tuntumasta 1960-luvun lopussa.

"Kouvolaan muutettiin vaimon kanssa vuonna 1974 töiden perässä. Sen vuoden vapusta alkaen on poissaoloja Kouvolan raveista kertynyt tasan yhdeksän."

"Neljä kertaa olen ollut Jukolan viestissä, kerran suunnistuksen MM-kisoissa, kaksi kertaa sairaalassa tiedottomassa tilassa ja kerran Joensuussa iltaraveissa."

"Kerran emäntä lähti Ouluun ja mukuloista toisella, kaksivuotiaalla, oli 39 astetta kuumetta, niin en päässyt raveihin. Ja kerran olin Valkealassa hiihtosuunnistuksen parkkipäällikkönä. Sieltä tosin ehdin välissä radalle pelaamaan", puurtaja luettelee.

Aluksi Velling teki apulaisena radanhoitohommia, mutta työnkuva on vuosien varrella monipuolistunut.

"Kymi Grand Prixin tarjoiluihin hain esimerkiksi lautaisia ja kuppeja, ja kuskasin ne takaisin. Kouvolan raviradan vierastallista jos purettaisiin yksi seinä, niin minun rukkaset löytyisi sieltä välistä, kun ne sinne rakennustöiden aikaan putosivat", Velling mainitsee.

Kymi Grand Prix on yksi ravivuoden kansainvälisistä kilpailuista ja se ajetaan aina kesäkuun puolivälissä Kouvolassa.

Tarinoita kuninkuusravireissuista löytyy vaikka muille jakaa. Ikimuistoisin oli Rovaniemelle, jossa tapahtuma jälleen järjestetään kahden vuoden kuluttua.

"Heti oli tuttuja vastassa, kun viimein päästiin perille Elimäen ravimiesten bussilla. Hotellista oli pitkä matka raviradalle, mutta siellä palvelut pelasivat. Matkassa oli yksi huonosti liikkuva, joka noudettiin bussilta autolla ja kuljetettiin mäen päälle katsomoon", Velling kehuu järjestelyitä.

Tapahtuma on muuttunut vuosien varrella. Säännöt ovat tiukemmat nyt kuin 1960-luvulla, ja yleisömäärä on moninkertaistunut. Ravitorilla esittäytyy sekä kaupallista että yhteiskunnallista yrittäjää.

"Ravitorissa on hyvää, mutta myös huonoa. Minun mielestäni politiikkaa ei tarvitse sekoittaa raveihin", kuuluu pitkäaikaisen raviharrastajan mielipide.

Veksin pelivinkki:

"20 vuotta olen pelannut kaksarin ristiin Kunkkareiden sunnuntain kolmelletonnille: 1-2-9. I.P. Sukkulalle otettiin aina rata 9 pitkälle matkalle, ja sieltä se joka kerran tuli väkevästi. Joten 20 vuotta on nyt pelattu samaa riviä."